"No way! Are there any whales in Wales?"

Voi herttinen, kun aika menee niin nopeasti. Tästä meidän Pohjois-Walesin seikkailustakin on jo melkein kuukausi ja vasta nyt rupean siitä kertomaan. Suorastaan surullista. Onneksi päivän tapahtumat ovat vielä hyvin muistissa (ja muistiinpanoissa), joten eiköhän tästä tarina tule.

Sunnuntai 6.10 alkoi kauniissa auringonpaisteessa, kun parikymmentä vaihtaria kerääntyi kampuksen päärakennuksen eteen yhdeksän maissa aamulla lähteäkseen päiväksi kiertelemään Pohjois-Walesia. Reissu oli yliopiston kansainvälisen toimiston järjestämä ja ulkoistettu BusyBus -nimiselle yhtiölle. 25 punnan hinnalla Frank-oppaamme kierrätti meitä bussin kanssa pitkin ja poikin Walesin pohjoisosia. Frank oli ihan mukaansatempaava opas, ja yritti pitää meidät hereillä koko päivän ajan pienen kilpailun nimissä. Tuo kilpailu koostui lähinnä mustien lampaiden bongaamisesta. Walesissa kun on noin 9 miljoonaa lammasta (ja noin 3 miljoonaa ihmisasukasta), joista 1/2000 on mustia. Jokaisesta bongaamastaan lampaasta sai pisteen ja jos erehtyi luulemaan vaikka koiraa, lehmää tai ponia lampaaksi, sai miinuspisteen. Lisäksi Frank esitti välillä kysymyksiä koskien Walesia ja oikeasta vastauksesta sai aina pisteen. Tulomatkan suurin (ja myös rasittavin) hupi oli kun Frank yritti tämän laulun avulla opettaa meitä lausumaan  Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch-nimisen Walesilaisen kylän nimen. Ei ollut muutes helppoa suomalaiseen suuhun. Frank antoi minulle kuitenkin peräti kaksi säälipistettä ihan vain sen takia, että suoritukseni oli niin kammottava. Pitänee myös vielä linkata tähän Frankin lempilaulu, jota se soitti meille bussissa. Varoitus: Tää laulu jää soimaan sun päähän.

Ihan kiva, että se yritti pitää tunnelmaa yllä ja väsyneitä matkalaisia hereillä, mutta päivä oli pitkä (taisi olla jotain lähemmäs yhdeksän tuntia) ja raskas sisältäen paljon paikallaan istumista bussissa, joten alkoi tuo jatkuva tunnelman nostatus jo hieman paluumatkalla risomaan. Ei sitä vaan jaksanut enää loppupäivästä olla kovin innoissaan Frankin vouhkaamisesta. Hyvä yritys kuitenkin.

Bussin piti startata tasan 9.15 aamulla, mutta sepäs oli myöhässä ja sitten odoteltiin turhaan kadoksissa olevia matkalaisia, joten liikenteeseen päästiin noin puoli tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Perusbrittiläistä täsmällisyyttä. Ei ollut ensimmäinen kerta kun aikataulut venyy ja paukkuu.

Olimme selvästikin valinneet oikean päivän reissullemme, sillä Walesissa sataa aina. Paitsi tuona päivänä. Keli suosi meitä melkeimpä koko päivän ajan kauniilla auringonpaisteella ja lämpimällä tuulenvireellä. Tässä maassa on ehkä kerran vuodessa näin hyvä tuuri sään suhteen, joten jo se loi hyvät edellytykset päivän onnistumiseen. Bussilla liikkuminen oli todella mieluisa tapa sillä siinä näkee todella paljon nimenomaan maasutua ja se on Walesissa oikeasti näkemisen arvoista. Maanmuodot ovat paljon kukkulaisempia verrattuna laakeaan Englantiin ja maisema on todella kaunis. Jopa karuilla alueilla on oma viehätyksensä. Olen kovin epäisänmaallinen, mutta pidän niin paljon enemmän Britannian maaseudusta verrattuna Suomen kurjiin mänty- ja kuusimetsiin, jotka ovat täynnä hirvikärpäsiä ja itikikoita.

Ensimmäinen pysäkki matkalla oli Llandudno, jossa on Föhn-tuulen ansiosta aivan oma mikroilmasto. Lämpötila on sen verran korkeampi ja sademäärä vähäisempi verrattuna ympäristöön, että kaupungissa kasvoi jopa istutettuja palmuja hyvällä menestyksellä. Llandudno on viktoriaaninen merenrantakohde, jossa on aivan uskomaton ranta aivan kaupungin keskustassa. Miellyttävän ympäristönsä ansiosta kaupunki on erityisesti varakkaiden eläkeläisten suosiossa. Meidän pysähdyksemme tuolla kesti vain vajaan 1,5h, joten harrastimme lähinnä turisteilua Boardwalkilla eli sellaisella puisella jalkakäytävällä.  Ja oli muutes nättiä.

Soile ja Anna

Llandudnon jälkeen matka jatkui läheiseen Conwayn pikkukaupunkiin, jossa on kuuluisa linna ja Chesterin tavoin kaupunkia kiertää muuri. Jälleen kerran valloitin yhden linnan Britannian maaperällä. Tällä hetkellä lista taitaa olla kokonaisuudessaan: Tower, Edinburgh, Chepstow ja Conway. Enää muutama sata tai tuhat jäljellä. Heleppo homma.

Pia ja Ilmari

Tirppoja!

Ulrike ja Pia

Annika, Lisa, Wiebke, Mari ja Seda

Valitettavasti koko linnaa en saanut napattua kameraani, koska se oli aikas iso. Mutta ainakin kivoja maisenia sieltä näki joka puolelle. Ja raskaat huvit vaativat kunnon eväät, joten lounaaksi vedettiin Soilen kanssa puoliksi tällainen perinteinen brittiläinen terveysruoka, joka tunnetaan myös nimellä Fish'n chips. Oli oikein ihanan läski olo tuon annoksen jälkeen. Nam nam.

Ruokatauon jälkeen matka jatkui kohti Snowdonian kansallispuistoa. Tämä oli ehkä paras kohde koko matkan aikana. Frank vaan johdatti meidät puiston reunalle ja kehotti meitä menemään ja tutkimaan ympäristöä omin nokkinemme. Ja näinhän me tehtiin. Kaikki lähtivät juoksulla kiipeämään rinteitä kuin varsat ensimmäistä kertaa kesälaitumella. Oli hauskaa ja hienoa. Ja hieman tuulista.

Puron ylittäminen voi olla haastavaa

Minä ja Mari

Taisi Frankilla olla hieman vaikeuksia saada koko lauma kasaan, kun olisi pitänyt jatkaa seuraavaan kohteeseen. Nuoriso oli nimittäin aika villinä. Loppujen lopuksi koko poppoo oli kuitenkin kasassa ja bussin nokka kääntyi kohti Bents-y-coed -nimistä kylää, joka sijaitsi kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Meidän olisi pitänyt tuolla käydä katsomassa vanhaa kirkkoa, mutta se oli suljettu, joten käytimme siihen varatun puolituntisen jäätelöä syöden ja kylän idyllisiä pikkukauppoja kierrellen. Oli oikein soma ympäristö, mutta sen tutkimiseen ei ollut enemmän aikaa, sillä päivälle oli vielä yksi vierailukohde.

Pontcysyllte Aqueduct on maailmanperintökohde vuodelta 1805. Nimestään huolimatta kyseessä on kuitenkin kanava, joka on vieläkin käytössä. Veikkaan, että tuossa vaiheessa päivää oli jo niin uupunut siitä Snowdonialla riehumisesta, että ei tuosta enää jaksanut niin kovin innostua. Siinäpähän oltiin korkealla ja ihmeteltiin maisemia.

 
Onneksi tuon jälkeen lähdimme suoraan Chesteriin ja kyllä muutes huomasi, että porukka oli väsynyttä. Tuo otsikon lingvistinen vitsi nauratti ja ihmetytti kovin, ja oli suoranainen helpotus, kun lammasten bongaamiskilpailu päättyi, kun pääsimme taas Englannin puolelle. Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin todella onnistunut, koska ehdimme nähdä niin paljon, vaikka välillä hieman harmitti, kun ei voitu pysähtyä pidemmäksi aikaa missään kohteessa.

Huomeaamuna hyppäämme taas junan kyytiin ja menemme Yorkiin. Siitä sitten varmaankin seuraavalla kerralla. Ensi viikko kun on täällä Personal Development Week, jolla ei ole varsinaista kontaktiopetusta ollenkaan, vaan ainoastaan vapaaehtoisia, erillisiä lähinnä opiskelutaitoihin keskittyviä työpajoja, joten useimmat paikalliset suuntaavat kotiin ja me vaihtarit harrastetaan matkustelua. Virallisesti tuo viikko pitäisi käyttää omatoimiseen opiskelemiseen, mutta synkkä totuushan on, että käytönnössä se on ihan vain syysloma. Ja ihan tarpeellinen sellainen.