Jatketaan siitä mihin viime kerralla jäätiin: Maanantai alkoi varsin lupaavasti. Heti aamusta yhdeksältä piti olla yliopistolla hakemassa opiskelijakorttia ja vahvistamassa läsnäolo skannaamalla sen kortin viivakoodi. Minullahan oli vaikeuksia sen kortin kuvan kanssa jo Suomessa. Alkukesästä Chesterin kv-toimistosta tuli sähköposti, jossa pyydettiin lähettämään itsestään kuva opiskelijakorttia varten ja minähän lähetin. Sitten elokuun loppupuolella sain Chesteristä infopaketin, jossa käskettiin lähettämään yliopiston virtuaalisen ympäristön kautta itsestään passikuvaa muistuttava pärstäkuva opiskelijakorttia varten. Yritin lähettää sitä samaa kuvaa kuin viimeksikin, mutta se kurja palautusboksi herjasi, että kuva on liian pieni eikä kelpaa. Ei sitten. Luulin, että asialla ei ole mikään tulenpalava kiire, joten parin päivän päästä otin itsestäni uuden kuvan aikomuksenani lähettää se eteenpäin yliopistolle. Mutta kappas vain: Se palautusboksi olikin kadonnut. Oletin, että se kv-palveluille lähettämäni kuva on laitettu siihen korttiin ja jäin elämään jännityksessä.
No, eihän niillä sitten silloin maanantaina ollut mitään opiskelijakorttia minulle. En ollut edes yllättynyt. Yllättävän monella tyypillä oli sama ongelma ja kerrankin tämä laitos oli fiksusti varautunut tällaisten tilanteiden varalle: Ne ottivat paikan päällä kuvan ja kortin sai sitten uunituoreeltaan reilun tunnin päästä. Se tyyppi, joka minusta sen kuvan otti, ei kyllä ollut kovin taitava valokuvaaja. Täysi amatööri suorastaan. Minulta puuttuu siitä kuvasta nimittäin tukka puoliksi. Vaaleanpunainen rusetti edustaa kauniisti yläkulmassa, mutta pörröinen töyhtö on jäänyt kokonaan kuvan ulkopuolelle. Muutenkaan en varautunut tuohon tilanteeseen mitenkään meikkaamalla, joten näytän kuvassa perustallukalta itseltäni, mutta kai se on ihan OK. Ei kannata ressata turhista. Kukapa sitä kuvaa katsomalla katsoo.
Ja nyt kun päästiin tähän korttiaiheeseen, niin pakko vuodattaa hieman lisää. Suomessa on nimittäin hieno systeemi, että sillä yhdellä ainoalla kortilla saat 50% hinnoista junissa ja pitkänmatkan busseissa pois sekä mahdollisesti muunlaisia etuuksia. Täällä sinulla pitää olla tämä yliopiston oma opiskelija-/kirjastokortti, jolla saattaa saada jonkilaisia etuja, mutta suositeltavaa olisi hankkia NUS (National Union of Students) -kortti (£12), jolla saa alennuksia melkeinpä mistä vain. Lisäksi melkeimpä pakollisia ovat 16-25 Railcard (£30) ja Coachcard (£10), joilla saa 1/3 hinnasta pois juna- ja bussilipuista. Lisäksi hommasin sellaisen Local VIP Card -kortin (£5), jolla saa alennuksia paikallisista ravintoloista ja yökerhoista. Siis tämä eri korttien määrä on järjetön! ARGH! Yrittäkää hieman keskittää toimintoja, niin elämä olisi kaikille helpompaa...
Kiitos, että sain purkautua. Heti helpotti. Kyllä tämä kirjoittaminen on vaan terapeuttista. Oikein mainio tapa ilmaista itseään. I like. Mutta nyt takaisin aiheeseen: Maanantaina aamusta oli myös puoliturhia infotilaisuuksia, joiden jälkeen suuntasimme kaupungille, mistä kerroinkin jo edellisellä kerralla. Lisäksi tuolloin aamun virallisen osion aikaan sai ilmoittautua erinäisille tällä viikolla olleille aktiviteeteille. Me ilmoittauduimme porukalla Ghost Tourille sekä retkille Cheshire Oaksiin ja Chester Zoohon. Näistä lisää tulevaisuudessa.
Ja nyt viimein se kaikkien odottama vessaepisodi! Illalla me vanhuksetkin siis päätimme lähteä fuksien tavoin kaupungille juhlimaan. Keräännyimme erään henkilön luokse etkoille alkuillasta. Hänellä on vastaremontoitu oikein siisti yliopiston asuntolan huone, jossa oikein mukavasti istuksittiin ja keskusteltiin henkeviä kuin sillit purkissa. En-suite eli huoneen yhteydessä oleva oma vessa- ja suihkutila oli kohtuullisen kovassa käytössä, kun kaikki vuoronperään kävivät tyhjentämässä rakkoa. Jossain vaiheessa iltaa sitten sieltä suihkusta ja vessanpytystä alkoi tulla tavaraa ylöspäin. Ei varmaa tarvitse tarkemmin kuvailla. Eikä siinä kaikki. Sen vessan alapuolella on erään brittitytön huone, jonka katto alkoi vuotamaan. Ja voitte kyllä kuvitella, mitä sieltä vuosi. Aivan kamala tilanne. Soitto huoltomiehille, jotka tulivatkin pian tarkastamaan tilanteen ja kutsuivat paikalle pari putkimiestä, joiden saapumista saikin odotella tovin. No mitä ne putkimiehet tekivät? Katsoivat hetken tilannetta, kuikkasivat huoneessa olevan vaatekaapin taakse ja jotain tapahtui. Siellä kaapin takana oli piilossa kytkin, jonka pitää olla On-asennossa, että viemäri vetää. Siis oikeasti. Kuka keksii, että vessa toimii katkaisimesta, joka sijaitsee metrien päässä vessasta? Kuka?! Pirun britit ja niiden tyhmät päähänpistot, joista ei voi edes infota talon asukkaita. Siellä on nyt yksi katto täynnä paskavettä, kun tilanne pääsi näin pahaksi. Jestas.
Putkimiehet lähtivät viiden minuutin vierailun jälkeen takaisin kotiin ja me jatkettiin elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Harmi vain, että tässä vaiheessa viikon rasitukset ja edellinen tilanne alkoivat väsyttää minua kovin, kovin paljon. Käperryin sängylle ja aloin pilkkiä, eikä aikaakaan kun olin umpiunessa. Muut ystävällisesti herättivät minut, kun oli aika jatkaa matkaa keskustan huvituksia kohti, mutta nukkuminen tuntui mieluisammalta vaihtoehdolta, joten suuntasin suoraan kämpille ja nukahdin heti sänkyyn päästyäni. En muista, milloin viimeksi olisin nukahtanut noin vaivattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti