Tällä viikolla on tapahtunut vaikka mitä, joten yritän hieman tiivistää, vaikka hirmuinen hinku olisi raportoida jokainen askel täällä. Olo on vielä kuin turistilla ja kaikki on niin uutta ja jännää, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Tämä kaupunki on niin ihmeellinen. Olen Briteissä valloittanut Glasgow'n, Edinburghin, Lontoon, Northamptonin, Birminghamin, Liverpoolin ja Chesterin, ja kyllä tämä viimeisin taitaa olla näistä se kaikkein mieluisin. Kerrassaan kiehtova paikka. Niin kovin erilainen verrattuna keskivertokaupunkiin.
Mutta siis takaisin aiheeseen. Sunnuntaina tänne siis muutti lisää porukkaa ja asun nyt kahden brittitytön sekä kenialaisen ja turkkilaisen tytön kanssa. Meillä menee oikein mukavasti. Ei olla hirveästi ehditty vielä tutustua, koska kaikilla on ollut kovin menevä viikko, mutta hyvältä vaikuttaa. Kaikki ovat perussiistejä eivätkä ole riehuneet öisin valvottaen muita. Ainoa ongelma on, että en ymmärrä tuon kenialaisen englannista kuin sanan sieltä toisen täältä. Oikeasti. Se mongertaa kuin suu olisi täynnä kuumia perunoita, mutta ei juuri edes aukaise suutaan. Aivan käsittämätöntä. Sitten sen kanssa on tosi kiusallista keskustella, kun koko ajan on kyseltävä, että mistäs nyt olikaan kyse. Jospa se siitä ajan kanssa...
Muutenkin mielestäni on varsin mielekästä sekoittaa ulkomaalaisia ja brittejä näissä asuntoloissa, kuten täällä on kutakuinkin jokaisen asuntolan kohdalla tehty. Monestihan näistä vaihdoista kuulee sellaisia tarinoita, että paikalliset eivät oikein tykkää olla vaihtareiden kanssa, mutta ei meitä ole täällä mitenkään syrjitty. Johtuen ehkä osittain näistä asumisjärjestelyistä ja osittain siitä, että Chesterin yliopisto on melko hanakka ottamaan tänne ulkomaisia opiskelijoita. Nytkin täällä on muualta Euroopasta ihan tutkintoa tullut suorittamaan monia ihmisiä. Heille useimmat brittiyliopistot olivat suoraan antaneet kieltävän vastauksen hakemukseen, mutta Chesreristä oli ihan soitettu hakemuksen saavuttua, että haluaisitko tulla tänne opiskelemaan. Minä pidän tästä linjauksesta. Kyllä monikulttuurisuus on oikeasti rikkaus, vaikka moni suomalainen ei kyllä allekirjoita tätä väitettä. Lisäksi tietenkin puhumme paikallisten äidinkieltä, joten kommunikoinnin ei pitäisi ainakaan siltä suunnalta tyssätä kielitaidon puutteeseen ja haluttomuuteen käyttää kieltä.
Epäterveellisen brittiruoan pelossa hain Self-catered -asuntolapaikkaa, joten minulla ei ole nyt ollenkaan ruokailuja yliopistolla ellen erikseen halua ostaa yksittäisiä lounaita, jotka ovat ilmeisesti jotain 4-5 puntaa/kipale, eli kohtuullisen hintavia. Teen siis kaikki ruoat itse ellen käy ulkona syömässä. Täällä ei kuitenkaan ole talon puolesta kuin vedenkeitin ja leivänpaahdin, joten sunnuntai ja maanantai meni metsästäessä kokkaus- ja sisustustarvikkeita sekä peruselintarvikkeita. Kaiken ostin halpiskaupoista, kuten Tesco ja Wilkinson, mutta en siltikään uskalla mennä katsomaan tiliotetta. Rahaa on kuitenkin mennyt ihan mukavasti. Hassuinta oli, kun ostin parin punnan kälyistä keittiöveistä, niin minun piti näyttää myyjälle henkkareita. Britit eivät tosiaankaan pidä aseista! Eikai Suomessa ole vastaavaa käytäntöä? Ei kai me olla näin vainoharhaisia? Tescosta ostin 10:llä punnalla(!) sellaisen setin, jossa on paistinpannu, kattila, vuoka ja pelti. Tuo oli oikeasti niin halpa, että saan vielä varmasti jonkin syövän, kun niissä on jotain radioaktiivista teollisuusjätettä Intiasta. Päällepäin ne kyllä näyttävät ihan hyvältä ja kokkailinkin niillä jo kerran ja hyvin toimivat. Taidan siltikin varata ajan onkologille, jos/kun täältä takaisin Suomeen tulen. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Sunnuntai-iltana yliopistolla oli virallinen tervetulotilaisuus fukseille ja vaihtareille. Eipä siinä ihmeempiä ollut. Tärkeät ja viralliset, hienosti pukeutuneet herrashenkilöt ylistivät yliopistoa ja sen menestystä, kertoivat sen historiasta ja kehottivat meitä opiskelemaan ahkerasti. Tuosta tilaisuudesta suuntasimme porukalla (yllätys yllätys) pubiin syömään iltamyöhällä, kun ei ollut voimia valmistaa ruokaa. Kotiin kävelimme kaupungin muuria pitkin ja se oli varsinainen kokemus. Päivisin se muuri on täysin normaali, mutta öisin näköjään kaiken maailman etanat ja niveljalkaiset pienet eliöt ottavat sen haltuunsa! Se oli suorastaan järkyttävää. Siinä muurissa pystyy jopa päivän valossa näkemään niiden etanien limajäljet, mutta yöllä ne oikein kiiltävät tuoreeltaan. Kohtuullisen ällöä.
Tarkoitukseni oli saada tähän ainakin puoli viikkoa tiivistettyä, mutta en näköjään vaan kykene niin suuripiirteiseen kuvailuun. Maanantaina ja tiistaina kuitenkin tapahtui jänniä juttuja, joten niille on omistettava oma postaus. Jääkää siis mielenkiinnolla odottamaan kertomusta ylitulvivasta vessanpöntöstä ja suihkusta. Tarina tullaan saattamaan päätökseen. Tai sujuvammin englanniksi: To Be Continued.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti