Noin isi minulle kesällä sanoi, kun tuskailin tänne lähdön kanssa, kun tajusin kuinka paljon joudun maksamaan pelkästään vuokria heinäkuunhun mennessä. Ei olisi kannattanut. Olen aina ollut hyvin lahjakas tuhlaamaan rahaa ja melkeimpä kaikkiin ruokakauppaa isompiin ostoreissuhin uppoaa kevyesti kolmenumeroisia summia. Tämä yhdistettynä siihen faktaan, että täällä jotenkin elää enemmän hetkessä, kun tietää, että Suomessa pitäisi olla takaisin taas heinäkuun alussa ja aika täällä on rajallinen. Sitä tarttuu paljon helpommin tilaisuuksiin ja on avoin kaikelle uudelle.
Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että kokemukset ja elämykset lisäävät onnellisuutta huomattavasti enemmän kuin materia, joten olen laittanut kovalla työllä ansaitsemani kesätyörahat kiertämään hyvän tarkoituksen puolesta. Kerta se ei kuulema ole rahasta kiinni, niin antaa mennä vaan.
Aion siis kertoa hieman lisää mihin kaikkiin societyihin liityin loppujen lopuksi. Näistä ensimmäisenä mainitsen English Language and Linguistics Societyn, koska se ei oikeastaan liity tuohon aloitukseen mitenkään. Liittymismaksu oli hurjat yksi punta. Jäseniä on kymmenkunta ja kai me kaikkea pientä mukavaa puuhataan vuoden aikana. Pidetään leffailtoja, käydään joulun alla syömässä pubissa, keskustellaan englannin kielestä ja järjestetään jotain aktiviteettia. Saahan nähdä. Ei kuitenkaan mitään kovin vakavaa.
Ja sitten syyhyn, miksi kirjoitan tätä postausta juuri nyt. Skydiving. Kyllä. Skydiving. Olen huomenna menossa viikonlopun kestävälle Skydiving-kurssille. Aion hypätä lentokoneesta laskuvarjolla. Ihan oikeasti. Ei pelota. Pikku hiljaa alkaa kyllä jo jännittää, mutta ei pelota. Ainakaan vielä. Tämä on Benji-hypyn ohella kuitenkin jotain, mitä olen halunnut tehdä jo vuosia. Ja kerta täällä on Skydiving-society en vain voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Se hyppy itsessään on kuulema turvallisempi kuin automatka hyppypaikalle, joten jos minusta ei kuulu mitään viikon parin sisällä, olen todennäköisesti joutunut liikenneonnettomuuteen. Ei siis mitään huolta. Kaiken varalta kuitenkin ilmoitan, että blogin lukijakunnassa te tärkeät ihmiset olette oikeasti minulle todella rakkaita ja korvaamattomia. Ja jos nyt kuolen, niin minut pitää tuhkata ja tuhkat pitää laittaa pinkkiin uurnaan. Ja hautajaisissa kaikilla vierailla pitää olla pinkki asu ja siellä ei surra ja lauleta virsiä, vaan juhlitaan ja kuunneellaan One Directionin biisejä. Olkaa hyvät ja kunniottakaa viimeistä toivettani.
Tuo viikonlopun kestävä kurssi maksaa kaikkinensa 200 puntaa sisältäen vakuutuksen, ruoan, majoituksen, teoriaosuuden ja yhden hypyn. Ja tuon kurssin jälkeen jokainen hyppy on 35 puntaa. Eihän minulla oikeastaan olisi varaa tällaiseen harrastukseen, mutta fuck it. YOLO. Voisi sitä rahansa huonomminkin tuhlata.
Perinteisesti olen joulukuussa käynyt Lontoossa tuhlaamassa veronpalautusrahat, koska opiskelijalla ei saa olla sellaisia säästöjä taakkanaan. Tänä vuonna aion kuitenkin tehdä poikkeuksen. Lontoo tuntuu tässä tilanteessa liian tavalliselta, kun kuitenkin asun ja elän jo Briteissä eikä tästä ole kuin joku reilun kahden tunnin junamatka Lontooseen. Too mainstream. Onneksi tilanteeseen tuli pelastus Snowsports Societyn muodossa. Joo. Nämä harrastaa lumilajeja täällä sateen keskellä. Kuinka naurettavaa. Yleensä ne käyvät jossain katetussa tilassa laskettelemassa. Paitsi kerran vuodessa järjestetään matka jonnekkin kauemmaksi kunnon rinteille.
Ja tämä vuonna tuon matkan kohteena on Sestriere Italiassa. Me ollaan sitten Soilen kanssa lähdössä Alpeille laskettelemaan viikoksi ennen joulua. Ei olla kyllä vielä varattu ja maksettu matkaa, mutta se on vain ajan kysymys. Ajateltiin lentää suoraan Milanosta Suomeen, niin ei tartte enää täällä käydä turhaa lenkkiä heittämässä. En siis ehdi olla jouluna Suomessa kuin pari viikkoa, mutta ei se haittaa. Olen asunut Suomessa 23 vuotta, mutten koskaan käynyt Italiassa, joten ei juuri tarvitse miettiä kumpi innostaa nyt enemmän.
Pääsyy tuolle matkalle mukaan lähtemisessä on sen hinta. Viikko neljän tähden majoituksessa matkoineen ja muine huveineen on vain 339 puntaa. Sehän on siis käytännössä melkein ilmainen reissu. Ei tuolla hinnalla vaan pääsee Alpeille asti viikoksi mäkeen! Aivan käsittämätöntä. Joten tervetuloa veronpalautukset, minä odotan jo yhteistä viikkoamme kauniissa Sestrieressä.
Kiitti isi hienosta elämänohjeesta. Todella pidän siitä ja aion myös noudattaa sitä. Rapsuta Flooran massua minun puolesta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti