Katsaus alkuvuoteen

Se on jo maaliskuu. Suorastaan pelottavaa kuinka nopeasti aika menee. Kuukauden vaihtumisen kunniaksi ajattelin tehdä tällaisen yleiskatsaukseen tammi-helmikuuhun. Tänne blogiin, kun ei jaksa jokaista pikkuasiaa yksitellen raportoida, niin helpompi niputtaa asioita laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

Aloitetaan vaikka säästä. Se on mukavan neutraali aihe, josta on helppo aloittaa. Joulun jälkeen Chesteriin palatessanihan tunsin suurta helpotusta nähdessäni taas auringon pitkästä aikaa. Mutta ei sitä iloa loppujen lopuksi pitkään kestänyt. Tammikuun puolesta välistä helmikuun puoleen väliin oli keskimäärin aika ankeat kelit. Satoi paljon, tuuli, oli pimeää ja kylmää. Siitä yhdestä myrskystä kerroinkin jo aikaisemmin. Ilmeisestikin paikoittain Briteissä on satanut nyt alkuvuodesta enemmän kuin 250 vuoteen ja siksi osa Etelä-Englannista tulvii pahasti. En tiedä kuinka paljon aiheesta on Suomessa uutisoitu, mutta ainakin täällä olen nähnyt karunnäköistä uutismateriaalia. Minun elämääni täällä pohjoisessa nämä epätavalliset sääolot eivät ole vaikuttaneet millään tavalla. Mitä nyt kumpparit ovat olleet kovassa käytössä. Ja kaksi sateenvarjoani on jo kuollut tämän vuoden puolella kovien tuulenpuuskien takia. Kolmaskin osoittaa jo merkkejä kärsimisestä, mutta sinnitelee vielä toistaiseksi melkein kasassa.

Chester Meadows lainehtii. Toivon mukaan joku on käynyt pelastamassa pikkutammani.

Tammikuun lopussa oli myös mielenkiintoinen sääilmiö. Kävin lauantaina 25.1 kampaajalla lyhentämässä lettiä ja koko aamun aurinko paistoi vaihteeksi kirkkaalta taivaalta ja oli aivan täydellinen keli. Nautiskelin oikein tosissani auringosta salonkiin tepastellessani, mutta sinne päästyäni säätila muuttui minuuteissa todella radikaalisti. Istuskelin siinä kampaajan tuolissa odotellen omaa vuoroani, kun yllättäen taivas tummeni ja alkoi sataa äärettömän rajusti rakeita. Myös ukkonen jylisi ja salamoi muutaman kerran. Sitten se loppui ja katosi aivan yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kerrassaan hämmentävää. 

Tältä maa näytti tuon kuuron jälkeen

Varsinaista lunta täällä ei ole ollut. Olen suorastaan pettynyt, koska olisin todella hallunnut nähdä tämän maan lumikaaoksessa. Tämän viikon maanantai (24.2) tuntui ensimmäiseltä oikeasti keväiseltä päivältä, joten epäilen, että tänne enää mitään lunta saataisiin. Kaikki on toki mahdollista, mutta silti. Tuon Edinburghin reissun jälkeen muutenkin on ollut aurinkoisempaa ja kuivempaa ja talven synkkyys alkaa väistyä. Tämän viikon olen viipottaut pelkkä toppi + huppari yhdistelmällä, koska takki olisi liian lämmin. Olo on hieman kuin olisi joskus toukokuun alussa Suomessa.

Kampuksen kukkaistutukset alkavat herätä henkiin

Walesin raja. Siellä kukkii narsissit(?), Englannin puolella ei. Damn. 

Tuo tammikuun synkkyys yhdistettynä useisiin samanaikaisiin esseiden palautuksiin vaikutti hieman negatiivisesti itse kunkin mielialaan. Kavereiden kesken ei oikein tehty mitään ihmeempää ja viihdyin paljon kämpillä katsoen Gleetä, Pikku-Britanniaa ja Pasilaa netistä. Ulkonakaan en käynyt kertaakaan. Oli tuolloin kuitenkin Annikan ja Lisan läksiäiset. Meillä vaan porukka vähenee, kun viime keskiviikkona oli Malten läksiäisetkin. Todella kurjaa, kun ihmiset lähtevät pois. Sarjassamme "Kokeile kaikkea äärettömän Brittiläistä" voin myös ruksata yli jalkapallon seuraamisen pubissa, kun noita Annikan ja Lisan läksiäisiä satuimme viettämään sattumanlta pubissa silloin, kun Liverpool pelasi Evertonia(?) vastaan. Se oli jännittävä kokemus. Harvoi tunnelma on niin tiivis yhtään missään. Alkoholin kulutus ainakin kasvoi potentiaalisesti aina, kun Liverpool teki maalin.

Tuossa tammi-helmikuun vaihteessa meidän kämpässä ei ollut Internet-yhteyttä kolmeen päivään. Se oli tuskallinen viikonloppu. Makasin suurin piirtein vain sängyllä tuijottaen kattoon, koska elämällä ei ollut mitään merkitystä. Muuten elämä meillä menee kyllä ihan kivasti. Tällaisia pieniä ärsytyksen aiheita on kyllä olemassa, että meillä käy toisinaan jotain syrjäsiä ja viimeksi tänään huomasin, että joku on syönyt kurkkuni. Keittiö on myös minun makuuni turhan siivoton ja joku urpo aukoo aina vessan ikkunaa ja sitten koko vessa on jäätävä ja pahimmassa tapauksessa vetää oven perässään kiinni, joilloin veto liikuttelee sitä löysää ovea paikallaan ja sitten se paukuttelee edes takaisin siinä kolossaan. Ja minä kuulen kaiken, koska asun tässä aivan vieressä. Ja se paukutus on jotain niin järkyttävän rasittavaa.

Meillä oli kuitenkin tuossa joku aika sitten kämppisten kesken kokous ja keskusteltiin näistä asioista ja nyt on taas mennyt paljon sujuvammin. Teimme myös virallisen valituksen kaikista tämän kämpän ongelmista: pyykinpesukone hajoilee parin kuukauden välein, jääkaappi kerää jäätä takaseinään, Jennyn huoneessa ikkunaruutu meinaa tippua paikoiltaan eikä hänen lavuaarin hanastaan tule kuumaa vettä, syksyllä elettiin se melkein pari kuukautta yhdellä suihkulla, koska kukaan ei vaan tullut korjaamaan sitä toista suihkua jne. Tuossa kokouksessa sain myös tietää, että täällä asuu nykyään yksi kiinalainen tyttö. On asunut kuulema vuoden alusta lähtien. Näin sen kerran ennen tuota kokousta Camilla kanssa ja luulin sitä Camillan kaveriksi. Mutta ei se asuu täällä. Nyt kahden kuukauden aikana olen nähnyt sen neljä kertaa. Se on kuin aave ja elää selvästikin pyhällä hengellä. Meillä on melkoisen monikansallinen porukka täällä asumassa, koska minä olen suomesta, sitten on tämä kiinalainen, pari on syntyperäisiä brittejä, mutta toinen niistä on elänyt puolet elämästään Genevessä ja asuu siellä nytkin virallisesti, yksi on sieltä Keniasta ja yksi Turkista ja hänellä on australialainen poikaystävä, joka on käytännössä muuttanut meille asumaan. Ei se käy enää ollenkaan omalla kämpällään, vaan viettää kaiken aikansa täällä. Rakastuneet ihmiset kun ovat sellaisia aivovammatapauksia. Mutta sulassa sovussa eletään ja hyvin menee.

Muuten arki on samantyylistä kuin syksylläkin. Maanantaisin ja tiistaisin on rygbyharkat, mutta torstaisin ei ole ollut treenejä, koska rugbyklubin kentät ovat liian märkiä käytettäviksi. Treenejä on välillä vedetty hyytävässä kylmyydessä ja välillä kaatosateessa, ja meillä on nyt hirmuinen taistelutahto päällä, koska kevään joka ikinen peli on peruttu syystä tai toisesta. Tällä viikolla piti olla viimein se yksi peli Manchesteria vastaan, mutta eivät ne saaneet taaskaan joukkuetta kasaan ja tämä oli jo kolmas uusintayritys, joten me saatiin pisteet siitä pelistä eikä sitä nyt ikinä pelata. Ensi viikolla olisi sitten kauden viimeinen liigapeli Edge Hilliä vastaan. Ja mehän aiotaan voittaa se!

Rygbyn sijasta olen kyllä päässyt hevostelemaan ihan kivasti ja tänne olen tainnut joka tunnista mainita jotain. Tällä viikollakin pääsin tunnille. Koska tuo rugbypeli peruttiin meillä oli keskiviikkona alkuiltapäivällä armoton fitness-sessio, josta jatkoin suoraan ratsastustunnille. Liikaa liikuntaa yhdelle päivällä ja olinkin aivan maitohapoilla seuraavat pari päivää. Varsinkin kun tuo ratsastus vaati niin paljon. Harrastettiin taas sitä puolet tunnista yhdellä hevosella ja toinen puolisko toisella ratsulla -tyyliä. Aluksi menin sillä Katie-täykkäritammalla ja se oli aivan täynnä pöllöenergiaa, sinkoili sinne tänne ja keräsi laukkahevoskierroksia laukatessa ja kuskasi minua kuin vanhaa lapasta. Hyvin pysyin kyllä kyydissä, mutta ei sitä uskaltanut muille antaa, joten minun jälkeeni se joutui kurinpalautukseen juoksutettavaksi. Seuraavan puoliskon menin sellaisella norsunkokoisella Dallas-ruunalla. Se oli aivan äärettömän symppis tapaus, mutta se oli vasta tullut tuonne tallille eikä sitä ole kunnolla liikutettu vuosiin eikä se oikein jaksanut kantaa itseään. Kaiken lisäksi sillä oli aivan valtavasti liikettä, mutta ei lihaksia, joten se vaan vaikeutti tilannetta. Tuntui, että se hosui niiden koipiensa kanssa joka suuntaan. Varmasti aivan tykki ratsu, kunhan sen saa taas rakennettua oikein. Koko keskivartaloni oli aivan krampissa tuon kokemuksen jälkeen, koska siinä pompotuksessa piti oikeasti käyttää niitä vatsalihaksia. Oli kuitenkin aivan ihanaa ratsastaa kentällä auringonpaisteessa pelkkä pitkähihainen päällä, koska oli niin lämmin ja nätti päivä.

Tuon hitaasti käynnistyneen alkuvuoden jälkeen seuraelämä loisti sitten helmikuussa. Oli kaiken maailman kotibileitä, Erasmus-porukan kesken bileitä, ja ihan vain kavereiden ja rugbytyttöjen kanssa olen käynyt ulkona. Oikein mukavia reissuja pääosin. Välillä meno on kyllä ollut hieman tämän tyylistä. Ei tästä tämän enempää.

 
Muutenkin kavereiden kesken ollaan puuhattu kaikkea kivaa viímeaikoina. Yleensä ruokaan liittyviä aktiviteetteja, koska yhdessä syöminen on vain niin mukavaa. Pidettiin mm. lettukestit ja samalla tilattiin lentoliput Dubliniin pääsiäislomalle. Ryanairilla lentäminen on kyllä naurettavan halpaa. Liput Irlantiin maksoivat vain £17,99 per suunta, joten ei ollenkaan paha. Yhtenä sunnuntaina käytiin myös pubissa Sunday Roastilla. Se oli kyllä hyvää. Ystävänpäivän jälkeisenä sunnuntaina, kun kaikki saksalaiset kaverit olivat poissa, vietettiin ihan suomityttöjen kesken herkkubrunssia yhdessä nyyttäriperiaatteella. Sitä ruokaa oli niin paljon, että pikkuhiljaa syötiin sitä pitkälle iltapäivään asti. En tainnutkaan syödä tuona päivänä enää mitään muuta, kun tuli niin ähky. Lisäksi ollaan porukalla käyty ihan muuten vain porukalla välillä pubeissa syömässä tai yksillä. Ja viimeksi tänään tehtiin burgereita yhdessä ja tuhottin paketillinen jäätelöä yhdessätuumin. Ja ensitiistaina on laskiaistiistai eli PANCAKE DAY! Voitte jo varmaan arvata, mitä tuolloin on suunnitteilla.    

Sunday Roast

The best brunch ever

Minulla on seuraavan kolmen viikon aikana kolme isoa deadlinea, joten on tässä ollut pakko opiskellakin, mutta se nyt ei ole mitenkään mielenkiintoista kerrottavaa. Paljon olen viettänyt aikaa tietokoneen ääressä ihan kouluhommienkin takia. Ja nytkin tuossa ikkunalaudalla on kymmenen kirjan pino lähdeaineistoa. Välillä meinaa epätoivo iskeä, mutta toisaalta kolme viikkoahan on melkein ihmisikä. Kaiken lisäksi meille makeanystäville on jotenkin muodostunut mielenkiintoinen motivointikeino. Me ollaan nimittäin aina isompien palautusten jälkeen käyty pienellä porukalla kahviloissa syömässä kakkupalat. Toisinaan tuo ei ole onnistunut, mutta sentään kaupasta saa myös yksittäiskappaleina kakkua lohdutukseksi. Sitä jotenkin jaksaa työskennellä paremmin, kun tietää saavansa maukkaan palkinnon siitä raatamisesta.

Kaiken kaikkiaan voin todeta olevani onnellinen tällä hetkellä. Elämässä on kaikki hyvin.