Edinburgh 17. - 19.2.

Meillä oli taas Personal Development Week 17. - 21.2, joten koko viikolla ei ollut ollenkaan lähiopetusta ja päätimme kavereiden kanssa käyttää "lomaviikon" hyödyllisesti ja käväisimme pikkulomalla Edinburghissa, Skotlannissa. Olen kerran aikaisemminkin käynyt Edinburghissa ja se on yksi lempikaupungeistani. Ei tämänkertainenkaan kolmen päivän pikavisiitti riittänyt mihinkään, kun siinä kaupungissa olisi niin paljon tekemistä ja nähtävää, joten vielä sinne on palattava jossain vaiheessa. Joka tapauksessa teki todella hyvää vähän irtautua opinnoista ja arjesta. Meinaa tässä jo kaikki kurssityöt ja esseet ja portfoliot tulla korvista ulos. Tällä kertaa iloiseen joukkoomme kuuluivat minä, Anna, Pia, Melanie, Seda ja Wiebke.

Maanantai 17.2

Seda ja Wiebke olivat tosiaan edeltävän viikonlopun Newcastlessa ja menivät sieltä suoraan Edinburghiin. Minä, Anna, Pia ja Melanie junailimme itsemme päämääräämme maanantaiaamuna. Matka kesti noin 3,5h ja meni oikein mukavasti modernissa Pendolino-junassa Englannin pohjoisia maisemia ihaillessa. Perillä olimme puoli yhden maissa, kävimme pubissa syömässä ja harhailimme pitkin kaupunkia etsien majapaikkaamme. Siinä vierähtikin tovi ennen kuin löysimme sen. Olimme nimittäin vuokranneet ihan kokonaisen asunnon käyttöömme. Ja voi hitsi vie, mikä lukaali se olikaan, kun viimein löysimme sen! Aivan siis superihana, moderni, siisti ja lämmin kerrostaloasunto. Se oli ehkä himpun verran syrjässä, mutta maksoi vain noin kolmekymppiä per nenä kahdelta yöltä, joten hinta-laatusuhteelta aivan paras mahdollinen valinta.

Suurimmassa osassa kämppää ei ollut edes kokolattiamattoja! Uskomatonta!

Master bedroom

Master bedroom jatkuu

Makuuhuone nro. 2 ja Wiebke

Olkkari

Keittiö

Parveke

Näkymä ikkunasta. Yhtenä iltana hoksasimme, että meillä oli myös suora näkymä kaukaiseen Edinburghin linnaan olkkarin ikkunasta.

Ruokapöytä

Kylpyhuone

Ja normaali hana! Herra sentään kuinka modernia!

Kolmen maissa viimein selvisimme takaisin liikenteeseen. Melanie jäi tuonne asunnolle parantelemaan flunssaansa, kun me loput suuntasimme takaisin keskustaan. Seda ja Wiebke olivat tyypillisen saksalaisia ja äärettömän päämäärätietoisesti syöksyivät tutkimaan tärkeimpiä nähtävyyksiä. Ne etenivät ihmismassassa kuin katujyrät. Harmi vaan, että minä olen perusluonteeltani sellainen hidas haahuilija ja haaveilija, jonka keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Jäin siis vähän väliä jälkeen katsemaan jotain kauppojen näyteikkunoita tai mielenkiintoisia sivukujia. Sitä kun juoksee laput silmillä kuin päättömät kanat, niin ei huomaa tällaisia hauskoja yksityiskohtia ympäristössä, kuten tämä taulu.

Ennen pitkää jakaannuimmekin kahteen porukkaan ja nuo saksalaiset menivät suorittamaan tärkeitä turistin velvollisuuksiaan, kun taas me suomalaiset jäätiin haahuilemaan keskustaan. Kierreltiin jollain hautausmaalla ja kaupoissa mitään oikeastaan ostamatta. Matkaväsymys meinasi painaa, niin mielenkiinto ei oikein riittänyt mihinkään kehittävämpään ja kaikki turistipaikatkin menivät jo viideltä kiinni. Siinäpä se aika oikeastaan menikin. Illan pimetessä alkoi sataa ja kävimme kahvilla (vaikka kukaan meistä ei kyllä oikeastaan edes juonut kahvia) ennen kuin tapasimme taas saksalaiset kuomamme.

Kalliolla näkyy Edinburghin linna

Siellä oli kukkia! Helmikuussa!

Pia ja Anna

Vähän lisää linnaa

Yhdessä kävimme ruokakaupassa ennen asunnolle palaamista ja ostimme illaksi pitsat ja aamupalatarvikkeita jo valmiiksi. Ilta menikin sitten syödessä, juoruillessa ja telkkaria porukalla katsoen. Niitä elämän pieniä iloja, joista ei pääse nauttimaan koirankopin kokoisessa opiskelijakämpän huoneessa. Voi kuinka kaipaankaan sitä sohvalle tietokone sylissä linnoitautumista ja telkkarin katsomista! Kaikki olimme kovin väsyneitä, joten taisimme mennä jo ennen yhtätoista nukkumaan. Ja nukutti kyllä niin hyvin. Se varasänkyni siellä oli noin 50 kertaa miellyttävämpi kuin tuo heteka, jolla nukun huoneessani. Olen ehkä ennenkin tainnut mainita, että se ei ole mikään unelmasänky...

Tiistai 18.2

Heräilimme kaikessa rauhassa aamulla ja söimme kiireittä kunnon aamiaisen. Kymmenen maissa lähdimme sitten liikenteeseen. Ostimme päiväliput bussiin ja keskustan kautta (muutaman mutkan kautta, kun emme osanneet jäädä oikealla pysäkillä pois) menimme ensimmäisenä Edinburghin linnaan. Olen kyllä jo käynyt siellä, mutta ainahan sitä voi toisenkin kerran käydä, vaikka sisäänpääsy maksoikin jonkin verran. Yhtä hienohan se oli kuin ennenkin. Ehdottomasti lempilinnani. Jostain kumman syystä panoramakuvani epäonnisuivat ja niissä molemmissa on joku virhe keskivaiheilla. Harmikseni huomasin tämän vasta jälkikäteen kuvia selatessa. :/

Seda, Wiebke, Pia, Melanie ja Anna

Haahuillessani jäin taas muista jälkeen, mutta koska olen jo linnan kerran käynyt läpi niin eipä tuo oikeastaan haitannut. Minä kiertelin linnan yhteydessä olevan sotamuseon läpi sillä aikaa, kun muut kävivät katsomassa kruununjalokiviä ja muita linnan osia. Jostain syystä en viime reissulla käynyt tuolla museossa ja se oli kyllä todella mielenkiintoinen. Vietin siellä pitkälle toista tuntia ja opin vaikka mitä, mm. sen, että 1830-luvulla joku skotlantilainen merimiessotilas Itä-Intian kauppakompaniasta oli tuonut norsun poikasen mukanaan Edinburghin linnaan ja se norsu oli asunut siellä linnassa. Kaiken lisäksi tämä norsunpitäjä oli ollut hieman kaljaan menevä ja niillä oli tapana ryypätä kahdestaan sen norsun kanssa, kunnes ne sammuivat yhdessä. I was so amused. Olisiko johtunut tuon linnan kylmästä kolkkoudesta, mutta minulla rupesi särkemään todella ikävästi niveliä siellä ollessa. Ei ole ennen kyllä tuollaista vaivaa tullut, mutta nyt sain loppupäivän nappailla särkylääkkeitä ja olin melko vaisu, kun kolotti niin ikävästi. Kumma juttu.

Linnan jälkeen kävimme pubilounaalla ja suuntasimme Royal Milelle. Poikkesimme useissa turistikaupoissa ja kävimme matkan varrella olleessa kirkossa, ostimme toffeeta Fudge Kitchenin liikkeestä ja lopulta päädyimme jälleen kerran "kahville" Starbucksiin. Illan jo pimetessä kävimme vielä Greyfriarsin hautausmaalla. Se on kuuluisa pienestä Bobby-koirasta, joka vartioi kuolleen isäntänsä hautaa omaan kuolemaansa saakka. Minulle henkilökohtaisesti tuo on siinä mielessä hyvin koskettava tarina, että se elokuva Bobbysta on aivan järkyttävän surullinen. Näin sen pari vuotta sitten telkkarista ja itkin silmät päästäni. Aivan kuin myös Sotahevosta, Hatchikoa ja Marley and me -elokuvaa katsoessa olen itkenyt kuin pieni lapsi. Nuo eläintarinat vain menevät suoraan sydämeen.  

Bobby

Jälleen kerran kiinnitin huomiota yksityiskohtiin tuolla hautausmaalla...

...Mielestäni nämä olivat aika karmivia.

Bobbyn hauta. Oli jo niin hämärä, että en meinannut saada kunnon kuvaa otettua.

Pimeän tultua lähdimme parin pikkuputiikin kiertelyn jälkeen bussilla takaisin asumustamme kohti. Matkan varrella poikkesimme taas ruokakaupassa ja ostimme illaksi natchoja. Illalla sitten taas pötkyiltiin sohvilla ja katsottiin Ice Age 3 tuhoten tuo juustokuorrutettu natchokasa dippeineen. Oli niin hyvää ja jälkkäriksi natusteltiin päivällä ostamiamme toffeita. Tekisi mieli suorastaan sanoa, että nuo rennot illat television ääressä seurustellen olivat koko reissun parasta antia. Niin ihanan rentoa ja huoletonta hengailua. 

Keskiviikko 19.2 

Keskiviikkoaamu meni samalla kaavalla kuin edellinenkin aamu. Kymmeneltä kävimme palauttamassa avaimet ja lähdimme kaikkien kamppeidemme kanssa keskustaan tallustamaan. Valitettavasti matkatavaroita ei voinut jättää minnekkään säilöön, joten jouduimme raahaamaan niitä koko päivän mukanamme. Minulla oli iso painava reppu, joten illalla hartioita kolotti oikein mukavasti. Minä, Anna ja Melanie halusimme käydä Skotlannin kansallismuseossa, joten suuntasimme sinne Pian, Sedan ja Wiebken mennessä jotain puistoa tai vastaavaa katsomaan. 

Tuo museo oli tosi iso ja siellä olisi ollut vaikka mitä. Keveysti olisi saanut useamman päivän vietettyä siellä. Me päätimme keskittyä Skotlannin ja skottien historiaan. Se osio museosta oli jotenkin äärettömän sokkeloinen ja sekava, aivan kuin labyrintti. Näyttely eteni todella epäloogisesti ja sitä oli jokseenkin vaikea seurata. Aikamme saimme tuolla kuitenkin maleksittua ja olihan se toki mielenkiintoinen paikka. Lopulta Annan ja Melanien piti lähteä, koska he olivat varanneet liput aikaisempaan junaan. 

Minua oli vaivannut koko reissun ajan krooninen Visan vingutustarve, joten omistin loppupäivän ihan puhtaasti shoppailulle etten yliannoistaisi itseäni korkeakulttuurilla. Aluksi ostin kivan pinkin laukun, jota olin katsellut jo maanantaista asti yhden kaupan ikkunassa. Seuraavaksi menin Radley Londonin liikkeeseen ja se oli iso virhe. Ihastuin koko sydämeni pohjasta yhteen kukkaroon. Varmaan lähemmäs puoli tuntia sitä ihastelin ja hipelöin, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa, koska se oli niin hävyttömän kallis. Seuraavat pari tuntia kiertelin muita kauppoja ja kävin välissä syömässä, mutta mikään ei oikein tuntunut miltään, koska olin jättänyt elämäni rakkauden sinne liikkeeseen. Matkalla juna-asemalle minun oli siis aivan pakko käydä ostamassa se, koska kärsin maailmanluokan morkkiksesta. Nyt olen sitten tällaisen kaunokaisen onnellinen omistaja. <3 Se on niin uskomattoman söpö ja kaunis ja hyväntuoksuinen, että en ole edes raaskinut ottaa sitä käyttöön, kun se on niin hieno. Nyt olenkin niin köyhä, että syön loppukuun pelkkiä nuudeleita. No okei, eilen ostin lohta tarjouksesta. Mutta tarjoukset pitää hyödyntää!

Helmikuinen Edinburgh oli jotenkin todella karulla tavalla äärettömän kaunis

Seda ja minä junailimme yhdessä Chesteriin viiden maissa ja takaisin kämpilläni olin siinä yhdeksän jälkeen illalla. Kaiken kaikkiaan voin todeta, että oli ihan mukava reissu ja harmi, että ei ollut oikein varaa ja aikaa lomailla pidempään, mutta kohtahan on jo pääsiäinen ja pääsee taas matkustelemaan. ;)