Prokrastinoinnin jalo taito ja kaupassa käynti

Järkytyksekseni Urbaani sanakirja ei tunne sanaa prokrastinointi. Joka tapauksessa, se tulee englannin kielen sanasta "procrastination", joka tarkoittaa viivyttelemistä ja asioiden viime tippaan jättämistä. Minä alan olla tässä hommassa niin hyvä, että olen jo melkein kehittänyt siitä taidetta. Esseen kirjoitusprosessini on aika hyvin kiteytetty kovaan pähkinänkuoreen tässä blogikirjoituksessa ja tässä videossa. En oikeasti tee tätä tahallani, mutta kun sitä tekstiä ei vain synny ennen kuin deadline alkaa painaa päälle. Arvasitte jo varmaan, että parhaillaankin harrastan prokrastinointia kirjoittamalla tätä blogia. No, sen graffiti-analyysin palautus on vasta maanantaina, joten onhan tässä koko viikonloppu aikaa. Ja olen jopa jo aloittanut sen! Se vaan vaatii vielä työstämistä noin niin kuin ajatustasolla. Savolaisittain ilmaistuna se siis on tekemistä vaille valmis.

Oikeastaan olen harrastanut tätä prokrastinointia koko viikon, koska on minulla toinenkin deadline ensi viikolla torstaina. Se siis tarkoittaa prokrastinoinnin määrän tuplaantumista. Käytännössä selaan koko ajan hevostalli.netin foorumia jonkin tyhmän keskustelun toivossa. Minulla on vahva mututuntuma, että Suomen kaikki mielenterveysongelmaiset käyttävät tuota saittia, joten välillä siellä on niin helmiä keskusteluja, että niile ei voi kuin nauraa vedet silmissä. Parasta viihdettä, kun minulla ei ole edes sitä telkkaria täällä seurana ja viihdyttäjänä.

Muutaman viime päivän ajan olen aina illalla laittanut kellon soimaan aamuksi klo. 8.30 ajatuksena, että huomenna olen tehokas heti aamusta alkaen. Sitten kun se kello aamulla soi, nukuttaa niin makeasti, että laitan sen vain pois hälyttämästä ajatuksena torkkua vielä puoli tuntia. No, joka kerta siinä on käynyt niin, että herään säpsähtäen yhdentoista maissa ja olen ihan sekaisin: "Apua! Mikä päivä nyt on? Torstai? Viikonloppu? Perjantai? Apua! Myöhästyn luennolta!". Sentään en ole ikinä nukkunut yhdenkään luennon ohi, vaikka kaikki edellytykset sille on kyllä olemassa. Aamupäivät ovat siis tuhoontuomittuja.

Mutta onneksi aina on olemassa iltapäivät, jolloin voi työskennellä tehokkaasti! Ainakin teoriassa. Eilenkin päädyin yhden ht.netin keskustelun kautta selailemaan koko iltapäiväksi leivontablogeja. Leivontablogeja. Oikeasti, viekää minut hoitoon. En edes osaa leipoa, joten tuo oli lähinnä sellaista itsekidutusta vaan unelmoida kaikista ihanista kakuista ja leivonnaisista. Kinuskikissa, Pullahiiri ja Suklaapossu ovat suurimpia sankareitani tällä hetkellä. Onneksi löysin pakastimesta mansikkajuustokakkujäätelöä, joten ei tarvinnut lähteä minnekään kahvilaan ostamaan kakkupalaa. Sen aika on vasta, kun olen palauttanut esseet.

No mutta, ainahan olen parhaimmillani vasta illasta! Silloin, jos koskaan, saan tekstiä aikaiseksi. No joo, eilen illalla sain kyllä kirjoitettua, mutta en varsinaisesti esseetä... Jotenkin päädyin selailemaan Jyväskylän yliopiston sivuja mielessäni se, että tarvitsen toisen sivuaineen, että minulla olisi jotain opiskeltavaa ensi lukuvuodeksi. Vaihtoehtoja minulla on lukuisia. Tällä hetkellä ongelma on se, että haluaisin opiskella liiankin montaa opintokokonaisuutta. En vain ole varma, olisiko mistään niistä varsinaisesti minulle mitään hyötyä tulevan työllistymisen kannalta. Ei ole helppoa olla humanisti. Hetken huumassa kuitenkin hain opiskelemaan Intercultural Communication -sivuainetta. Kirjoitin oikein sydäntäriipaisevan tarinan, miksi juuri minut pitäisi valita kyseiseen ohjelmaan. Samalla tyylillä kirjoitin hakemukseni Chesterin vaihtoon, joten olen suorastaa pettynyt, jos minua ei valita tuohon. Pitänee kuitenkin hakea vielä jotain muutakin tässä seuraavan kuukauden sisällä ennen kuin sivuainehaku umpeutuu.  

Tälle päivälle taas keksin loistavan blogiaiheen, että en varmastikaan erehdy ajattelemaankaan vielä tuota analyysiä. Kerron siis kauppareissustani Tescossa! Eikös kuulostakin jännältä? Minä ainakin näen tässä potentiaalia, koska täällä tarjonta on hieman erilainen kuin siinä lähi S-marketissa tai K-kaupassa Suomessa. Olen ennenkin tainnut mainita, että kaupassa käynti on kuin seikkailu. Jep, vielä puolen vuoden jälkeenkin se tuntuu siltä!

Käyn yleensä kaupassa pari kertaa viikossa. Maanantaisin käyn ostamassa vähemmän ja simppelimpää evästä pienestä Tesco Express -kaupasta, jonne ei ole kuin viitisen minuutin kävelymatka ja se on vieläpä koulumatkan varrella. Perjantaisin suuntaan keskustan isoon Tescoon, jonne myöskin on alle 10 minuutin matka. Joskus käyn vaihtelun vuoksi keskustan pienessä Waitrose-kaupassa, mutta se on hintavampi, joten pyrin suosimaan Tescoa. Ison Tescon lähellä olisi myös Icelandic-ketjun ruokakauppa, mutta se on aika laaduton oman kokemukseni mukaan tarjoten pelkkiä epäterveellisiä pakasteruokia. Sealand Roadilla olisi lisäksi toinen iso Tesco sekä Aldi + lukuisia muita kauppoja esim. puutarhaliikettä, sisustuskauppaa, lelukauppaa jne. Sinne on minun kämpiltäni kuitenkin sellainen reilu 20 minuutin kävelymatka, joten en viitsi raskaita ruokakasseja lähteä raahaamaan kotiin sieltä asti.

Tänään kävin tuossa keskustan isossa Tescossa. Se on vähän kuin joku Citymarket tai Prisma tarjoten vähän kaikkea ruosta vaatteisiin. Tässä on kauppareissuni kuvina. Muut asiakkaat tuijottivat minua kuin ulkoavaruuden eläjää, kun kuljin normaalissa ruokakaupassa kamera kourassa räpsien kuvia. Eivät selvästikään voineet ymmärtää, mistä on kyse. No, ne tuskin ovat ikinä kirjoittaneet vaihtoblogia.

Here we go

Heti sisäänkäynnin jälkeen on tällainen take away -osasto. Suunnattu lähinnä työssäkäyville ihmisille, että he voivat käydä ostamassa sieltä lounasta. Meal dealin saa kolmella punnalla ja se sisältää 0,5l limpparipullon, kolmioleivän ja pienen sipsipussin. Eikös kuulostakin terveelliseltä? Todella suosittu combo täällä.

Hedelmähylly näyttää suurinpiirtein samalta kuin Suomessa. Täällä vaan terveellinen ruoka tuntuu olevan todella hintavaa. Esimerkiksi ostin tänään neljä omenaa hintaan £2,5. Vertailun vuoksi BigMac-ateria maksaa neljä puntaa. 

Suomi on ehdottomasti kehitysmaa myös pääsiäismunien saralla 

Täällä pääsiäismunat ovat potenssiin sata verrattuna Suomeen

Britit pitävät kovin majoneesista ja Hellmans on se ehdottomasti parhain merkki

Kaupassa on oma hylly omistettu amerikkalaisille erikoisuuksille. Huomatkaa PopTartsit, m&m ja Beef Jerky. Myös esimerkiksi puolalaislle ruoille on omistettu oma hylly.

Vihannksia ja kasviksia

Marjojakin löytyy

Hedelmiä saa myös valmiiksi paloiteltuna pienissä rasioissa. Kätevää mielestäni.

Suomessa en ole ikinä missään nähnyt niin paljon sieniä kuin täällä.

Salaatin yleensä ostan tuollaisessa pussissa, koska omistan jääkaapista yhden 3/4 hyllyn eikä siihen todellakaan mahdu mitään kokonaista keräkaalia. Muutenkin kaikkien ostosten mahduttaminen siihen hyllylle on vaativa tehtävä. Onneksi olen hyvä Tetriksessä. 

Tällainen lähti tänään mukaan alelaarista

Britit rakastavat kaiken maailman soosseja ja kastikkeita ruokiensa lisänä

Ja papuja. Hyh hyh.

Gluteenittomien ruokien edustus

Tuoretta leipää!

Vehnää, vehnää, vehnää... Ei löydy ruisleipää ei.

Mutta kaikkia herkkuleipiä kyllä löytyy

Ja nuo patongit ovat jumalaisia!

Puhumattakaan leivonnaisista!

Lisää herkkuja...

Tervetuloa paahtoleivän luvattuun maahan!

Saanko esitellä: Sämpylöitä

Naan-leipä on NIIN hyvää!

Tässä maassa syödään myös paljon baageleita

Kakkuja! Send help!

Lisää kakkuja. Erityisesti tuo neljännen rivin kolmas vasemmalta kiinnostaisi minua kovin...

Peribrittiläinen herkku: Scones. Tarjoillaan teen kanssa kera hillon ja kermavaahdon.

Miksi en ostanut noita?

Tässä maassa apteekista voi ostaa ruokaa, ja vastaavasti ruokakaupasta voi ostaa joitain peruslääkkeitä

Murohyllystä löytyy vaikka mitä hyvää

Tuoretta kalaa. Herkkuani. Tuo tumma keskellä on tonnikalafileitä. Ostin niitä kerran pari tarjouksesta ja ne olivat kenties parasta ruokaa, mitä olen ikinä maistanut. Mikä opiskelijabudjetti? En ole kuullutkaan sellaisesta...

Biscuits, anyone?

Can you hear the diabetes calling your name?

Nämä ovat uutta herkkuani. Sellaisia kuivia näkkäriin rinnastettavia leipäsiä. Aivan uskomattoman hyviä!

Hapankorppua! Ihan oikeaa hapankorppua! Pakkauksessa lukee made in Finland!

Huomatkaa siniristilippu. Ilmeisestikin mäntysaippuaa tai jotain sen sukulaista

Jätskihylly on ihan hyvä pakettien osalta. Mutta yksittäisiä tuutteja ei ole ollenkaan tarjolla! :'(

Onneksi tarjous B&J pelastaa päivän

Lihahylly on myöskin hyvin samanlainen kuin Suomessa. Mitä nyt täällä on yleisesti tarjolla myös lammasta, jota en muista Suomessa syöneeni koskaan. 

Olen tykästynyt Chorizo-makkaraan...

...Se on erityisen hyvää espanjalaisen munakkaan kanssa

Tuossa feta-juustossa täytyy olla jotain huumaisainetta, koska se on niin luonnottoman hyvää

Pakastepizzojakin löytyy, mutta nämä tuoreversiot ovat kyllä paljon parempia

Hummus-tarjontaa. Voi kuinka olenkaan oppinut pitämään tuosta eväästä!

Vanukkaita ja jälkiruokia. Teen kuolemaa.

Jugurtteja saa tällaisissa 450g pöniköissä. Aivan äärettömän käteviä! Siitä saa kivasti pari annosta kuppiin ja viimeisen kolmanneksen voi kaapia suoraan pönikästä. Yhtään ei mene hukkaan toisin kuin niistä Valion litran tölkeistä. Haluan nämä Suomeen heti!

Luonnollisestikin olutta pitää olla aina tarjolla

Mutta täällä kaupasta voi myös ostaa viinejä...

....Sekä väkeviä. Kuka tarvitsee Alkoa!

Aika usein alkoholia voi ostaa myös tarjouksesta. Ja muutenkin väittäisin, että kaikki alkoholituotteet ovat jotain puolta havelmpia kuin Suomessa. Ehkä enemmänkin.

Britit rakastavat sipsejä

Siis rakastavat!

Mitä isompi pakkaus, sen parempi

Tai sitten voi ottaa vain tällaisen yksittäisen pikkupussin

Juustovalikoima on aika kattava

Teehylly jatkuu äärettömyyteen

Suklaa on varsin hyvin edustettu, mutta...

...Täältä ei vaan saa yhtä hyviä karkkeja kuin Suomesta

Limpparia voi ostaa 2l pulloissa

Mehutiivisteitä löytyy moneen makuun

Pakastehyllyissä ei pitäisi olla mitään erikoista

Myöskin kakkapaperivalikoimassa on valinnanvaraa

Kassalla myyjä on aina tarjoamassa apua pakkaamisessa, mikä on ihan kiva, koska tuo kassahihnan toinen pää on niin onnettoman pieni, että jonot eivät liikkuisi ollenkaan, jos eläkeläiset eivät saisi apua. Muutenkin, kun niillä vanhuksilla on aina jotain alennuskuponkeja, niin ne hidastavat kaikkien elämää. Myös itsepalvelukassoja on runsaasti tarjolla. 

Näin loppuun en voi muuta kuin todeta, että miten ihmeessä en ole jo lihonut 200-kiloiseksi täällä ollessa?!