Opiskelu Briteissä

Briteissä on hieman erilainen yliopistosysteemi kuin Suomessa. Täällä suurin osa opiskelijoista suorittaa nykyisin pelkän kandidaatin tutkinnon, koska opiskelu on niin törkeän kallista. Nelisen vuotta sitten laki muuttui niin, että yliopistot saavat laskuttaa opiskelijoitaan £9000 lukukausimaksuilla. Tämä on siis EU:n kansalaisille, muille opiskelu on vielä kalliimpaa. Chesterin yliopisto on vuosittain nostanut maksujaan niin, että tämän hetkiset kolmannen vuoden opiskelijat maksavat noin £3000 vuodessa, toisen vuoden opiskelijat noin £8000 ja viime syksynä aloittaneet tuon täyden £9000, joka näillä näkymin myös pysyy jatkossakin yhden lukuvuoden hintana. Hurjimmat jatkavat tuosta vielä maisterin tutkintoon, joka maksaa tutkinnosta riippuen £1000-11000. Yliopistot voisivat kyllä laskuttaa vähemmänkin opetuksestaan. Olen ymmärtänyt, että kandin tutkinnon lukuvuosimaksu voisi olla mitä vain £6000-9000 välillä, mutta käytännössä suurin osa (kaikki?) yliopistoista laskuttavat tuon maksimisumman, koska yksikään ei halua profiloitua "halvaksi yliopistoksi", koska halvan mukana tulee myös konnotaatiot huonolaatuiseen ja vähemmän arvokkaaseen.

Tässä maassahan sillä on myös väliä, missä yliopistossa opiskelee, koska koulutukset yliopistojen välillä eivät ole yhtä arvokkaita ja yliopistojen välillä on kova kilpailu. Joka vuosi yliopistot laitetaan paremmuusjärjestykseen tiettyjen kriteerien perusteella ja luonnollisestikin parhaimmin sijoittuneiden yliopistojen koulutuksia arvostetaan eniten. Mielenkiintoista kyllä, eri tahoilla on jossain määrin eriäviä mielipiteitä yliopistojen paremmuusjärjestyksestä, joten esimerkiksi Sunday Timesillä on oma league table ja Guardianilla omansa. Tämä taitaa taas olla virallinen ranking. Chesterin yliopisto näyttää yleisesti ottaen sijoittuvan tuonne puolen välin paikkeille. Tämä luokkayhteiskunta heijastuu myös yliopistosysteemissä. Yläluokan jälkeläiset opiskelevat melkeinpä poikkeuksetta juuri mm. Cambridgessa ja Oxfordissa, koska ne ovat ne arvostetuimmat. Keskiluokka suosii muita vanhempia ja perinteikkäämpiä opinahjoja, kun taas alempien kansaosien perilliset viihtyvät parhaiten uusissa yliopistoissa, jotka ovat lunastaneet yliopistostatuksen vuoden 1992 jälkeen, jolloin teknilliset opistot (polytechnics) ajettiin alas. Myös Chester kuuluu tähän kastiin ja se on ollut yliopisto vasta vuodesta 2005 lähtien.    

Harvempien vanhemmilla on varaa maksaa hurjia summia lastensa opiskeluista, joten suurin osa elää käytännössä lainarahalla ja heti yliopistosta valmistumisen jälkeen niskassa on kymmenien tuhansien lainataakka takaisin maksettavana. Ja Suomessa opiskelijat kehtaavat valittaa, että opintotuki on liian pieni... Meillä on asiat selvästikin niin hyvin, että todellisuudentaju hämärtyy. Ei taida maailmassa olla kovin monta valtiota, jossa kaikki koulutus olisi ilmaista ja valtio itseasiassa tukee opiskelua rahallisesti. Okei, täälläkin on jotain helpotuksia, että jos on lähtöisin köyhästä perheestä, niin voi saada tukea noihin maksuihin ja lainaa ei tarvitse alkaa maksamaan takaisin ennen kuin tienaa tietyn määrän vuodessa rahaa. Siltikin näin suomalaisittain tuo rahamäärä, jonka nämä käyttävät koulutukseen, tuntuu käsittämättömältä, kun meille se kaikki on ilmaista. Ja täällä opiskelijoilla on vielä sellainen mentaliteetti, että tottakai heidän kuuluu maksaa koulutuksestaan. Eihän se ole veronmaksajien tehtävä heidän elämäänsä sponsoroida. Siis täysin päinvastainen ajattelutapa kuin Suomessa.

Toisaalta täällä opiskelijat myös odottavat saavansa rahoilleen vastinetta. Oman kokemukseni mukaan opetus tapahtuu pääosin pienryhmissä ja satojen henkilöiden massaluennot ovat vähemmistönä. Opettajat antavat tehtävistä pääosin todella kehittävää ja asiallista palautetta, ja tämä palaute tulee kuukauden sisällä tehtävän palautuksesta. Students union on hyvin järjestäytynyt ja sen ansiosta mm. kaikki societyt toimivat niin hyvin. Kampukselta löytyy vähän kaikkea kahviloista baariin ja urheilutiloihin ja niin poispäin. Sitten kun jokin asia ei opiskelijoista tunnu rahanarvoiselta, niin he ovat maksavina asiakkaina hieman käärmeissään. Tämän lukuvuoden aikana opettajien lakkoilu on erityisesti herättänyt närää opiskelijoiden keskuudessa. Viimeisen neljän vuoden aikana opettajien palkkakehitys on inflaation ja liian pienien palkankorotusten takia laskenut 8% suhteessa aiempaan. Yliopistoilla olisi kyllä rahaa ja isot pamput ovat tänä aikana nostelleet sellaisia 13% palkankorotuksia (eli niiden palkoilla kyse on viisinumeroisista summista), joten opetushenkilökunta on useamman kerran ollut mielenosoituksena lakossa viimeisten kuukausien aikana. Nämä lakot ovat yleensä osuneet tiistai-iltapäivälle ja torstaiaamulle, joten minun saamaani opetukseen ne eivät ole juuri vaikuttaneet, mutta voin kuvitella kuinka näitä tutkinto-opiskelijoita kyrsii, etteivät he saa maksamaansa opetusta.

Niin. Ja nämä aloittavat yliopiston 18-vuotiaina melkeinpä poikkeuksetta. Välivuodet ovat todella harvinaisia ja tiedän vain pari tapausta, jotka eivät ole tulleet yliopistoon suoraan sixth formilta eli meidän lukiota vastaavasta koulusta. Tämänhetkiset ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat siis syntyneet vuonna 1995. Ja hetkittäin tunnen olevani niin vanha, koska toiset näistä ovat hieman tyhjäpäitä. Se on yllättävän vaikeaa selittää sellaiselle nuorelle ja maailmaa näkemättömälle höppänälle, joka ei osaa muita kieliä kuin englantia, että suomen puhuminen on minulle sama asia kuin sille englannin puhuminen ja minun pitää oikeasti prosessoida kieltä päässäni käyttäessäni englantia, eikä se tule tuosta vain luonnostaan. Valmistuessaan nämä ovat siis 21-vuotiaita. Minä aloitin yliopiston vasta 22-vuotiaana. Voi luoja, että olenkin niin vanha!

Tämä kandin tutkinnon suorittaminen kestää kolme vuotta, ja se on jaettu kolmeen tasoon: Level 4,5 ja 6. Opintojen ensimmäinen vuosi eli level 4 ei vaikuta ollenkaan päättötodituksen arvosanoihin. Se on vähän niin kuin harjoittelua yliopistossa opiskeluun eivätkä opettajat vaadi mahdottomia. Jotkut opettajat jopa kannustavat, että nauttikaa tästä ensimmäisestä vuodestanne ja se riittää, että pääsee kursseista läpi ja ei kannata stressata. Toinen vuosi eli level 5 on painoarvoltaan 25% päättötodistuksesta. Tällöin opettajat alkavat jo vaatia jonkin verran ja opisluissa alkaa olla tavoitteita. Viimeinen vuosi eli level 6 onkin sitten kaikkein oleellisin opinnoista, koska se määrää 75% päättötodistuksesta. Ja voitte vain kuvitella, kuinka valtavat paineet näillä viimeisen vuoden opiskelijoilla on, koska ei kerta kaikkiaan ole varaa epäonnistua. Pidän paljon enemmän Suomen mallista, jossa opinnot etenevät kokonaisuuksina, ja jokaisella kurssilla on yhtälainen painoarvo keskiarvoa laskettaessa.

Tästä syystä, että opinnoissa menestyminen tulee vuosi vuodelta tärkeämmäksi, brittien on kohtuullisen vaikea lähteä vaihtoon ulkomaille. Teoriassa se olisi mahdollista toisena vuotena, mutta käytännössä harvempi käyttää tilaisuuden hyväkseen. Kieliä (ranska, saksa, espanja) pääaineenaan lukevat taas suorittavat neljävuotisen tutkinnon, johon sisältyy pakollinen vuoden pituinen vaihtojakso kohdekielisessä maassa.

Kaiken lisäksi näillä on tosi kiinteät tutkintorakenteet verrattuna Suomeen, jossa tutkinnostaan voi rakentaa ihan omannäköisensä omien mieliahalujensa ja mielenkiinnon kohteidensa mukaan. Minun pääaineeni on englanti, jota kandiin opiskelen 80 opintopistettä 180 opintopisteestä. Suurin osa opinnoistani on siis itseasiassa ihan muuta kuin pääainettani. Täällä taas on mahdollista opiskella koko kolme vuotta pelkästään sitä yhtä ainetta (single honours) tai yhdistää kahdesta aineesta tutkinto (combined honours). Mutta valikoima on todella rajattu, eikä minkälaiset yhdistelmät tahansa ole mahdollisia. Yleensä täällä opiskellaan ne tietyt perustason pakolliset kurssit ensimmäisenä vuotena ja sen jälkeen voi jonkin verran valikoida seuraavien vuosien opintojen painotuksia. Sanomattakin selvää, että pidän jälleen kerran enemmän Suomen systeemistä.

Tämä nyt oli lähinnä tällaista yleistä löpinää Brittien systeemistä. Seuraavaksi kerron tarkemmin Chesterin yliopistosta. Näin siis toimitaan täällä, mutta en voi kertoa onko meno samanlaista jossain Oxfordissa tai UCL:ssä, koska en ole opiskellut niissä. Jokainen yliopisto on kuitenkin oma maailmansa. Ja nämä ovat vain minun kokemuksiani ja näkemyksiäni, eivät ehdottomia totuuksia. Joku muu voi olla ihan hyvin eri mieltä asioista.

Chesterissä on varsin laaja opintotarjonta. Täällä voi opiskella vähän kaikkea eläintenkäyttäytymisestä, arkeologiaan, kauppatieteisiin, kieliin, kasvatustieteisiin, esiintyviin taiteisiin, lakiin, sairaanhoitoon jne. Siis sellaisiakin aloja, joita ei Suomessa edes opeteta tai sitten ne ovat ammattikorkeakoulujen tarjontaa. Ja pakko kyllä nostaa hattua, että ihmiset ovat valmiita maksamaan tuon £9000 puntaa vuodessa jostain kirjallisuuden opiskelusta, jolla ei todennäköisesti ikinä tule saamaan kunnollista oman alan työpaikkaa. Minulla ei olisi pokkaa. Mutta toisaalta täällä työnantajat ilmeisestikin arvostavat lähinnä sitä tutkintoa. Ei ole niin väliä, mitä on opiskellut, kunhan on saanut suoritettua jonkin tutkinnon. Ja tehnyt paljon vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyyttä. Verrattuna Suomeen, jossa se oikea työkokemus painaa eniten työnhaussa.

Ja tässä saankin loistavan tilaisuuden rantata tästä näiden hyväntekeväisyyskulttuurista, joka suorastaan raivostuttaa minua hetkittäin. Anteeksi, mutta minä olen kylmä ja sydämetön suomalainen, ja koen tuollaisen aggressivisen rahankeruun kerjäämisenä. Joo, onhan se hienoa, että tuollalailla rahoitetaan vaikkapa syöpähoitojen tutkimista yksityisten ihmisten rahoilla, mutta en siltikään lämpene tuolle touhulle. Ne rahankeruutavat ovat nimittäin mielestäni varsin kyseenalaisia toisinaan. Monet mm. viettivät tipatonta tammikuuta ja keräsivät tällaisen "uhrauksen" varjolla rahaa juuri syöpätutkimukseen. Facebookista sai päivittäin lukea näitä kerjäysviestejä, joissa he pyysivät kavereitaan lahjoittamaan muutaman roposen tämän projektin tukemiseen. Ja yksi ihminen keräsi rahaa jotain mitä lie tarkoitusta varten ja teki tandemlaskuvarjohypyn hyväntekeväisyyden puolesta. Eli käytännössä muut ihmiset maksoivat hänelle ilmaisen hypyn. En ymmärrä. Ja sitten nämä societyt järjestävät kaikenmaailman rahankeruutempauksia vuoden mittaan. Nämä voivat olla kaikkea maan ja taivaan väliltä, esim. pussauskoppi bileissä tai leivonnaismyyjäiset päärakennuksen aulassa. Minä olen huono ihminen ja suhtaudun tähän touhuun niin vararauksella, että olen pääosin skipannut nuo tilaisuudet aika taitavasti.

Täällä ei oikeastaan opiskella kursseja vaan moduuleja, jotka ovat huomattavasti suurempia kokonaisuuksia kuin kurssit esimerkiksi Jyväskylässä. Suomessa saatan opiskella yli parikymmentä 2-6 op:n kurssia lukuvuoden aikana, mutta täällä minulla on vain kuusi moduulia, jotka kestävät syksystä kevääseen. Tosin tämä riippuu hieman siitä mitä opiskelee. Esimerkiksi varhaiskasvattajilla ja opeopiskelijoilla on huomattavasti vaihtelevampi moduulien eteneminen johtuen vaikkapa harjoitteluista. Kukin moduulini on laajuudeltaan 10 Suomen opintopistetta, mutta tarjolla olisi myös tuplamoduuleja, joista saisi peräti 20 op. Noilla tuplamoduuleilla viikossa on yksi luento ja yksi seminaari. Näillä normimoduuleilla taas viikossa on yksi 1,5-2h tapaaminen, joka on yleensä lähinnä luennon ja seminaarin yhdistelmä eli opettaja luennoi jonkin verran, mutta tunti sisältää myös ryhmäkeskusteluja ja tehtäviä tai muuta aiheen kannalta olennaista aktiviteettia. Jälleen kerran preferoin Suomen mallia, koska tämä on todella puuduttavaa jankata näitä samoja kursseja koko vuosi läpi. Jyväskylässä oli niin mukavan vaihtelevaa, kun lukujärjestys muuttui neljä kertaa vuoden aikana aina periodin vaihtuessa. Jos oli joku ärsyttävämpi kurssi, niin se oli parhaimmillaan kuudessa viikossa ohi ja se siitä. Täällä taas se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuuu ja jatkuu...

Periaatteessa lähiopetus on vain noin 20% koko moduulin työmäärästä ja viikoittain pitäisi tehdä omatoimista lukemista sellaiset 4-5h/moduuli. Siis periaatteessa. Käytännössä en ainakaan minä ole juuri ylimääräistä lukemista harrastanut kun on parempaakin tekemistä. Ja siltikin olen pääosin ihan hyvin rämpinyt opintoni läpi. Tehtävät palautetaan ja arvostellaan anonyymisti, joten pärstäkerroin ei pääse missään vaiheessa vaikuttamaan arviointiin. Toisaalta tämä luo jonkin verran paineita esseiden onnistumiseen, koska tuntiaktiivisuudella ei voi paikata heikkouksia tai nostaa arvosanaa, mutta oikeastaan pidän tästä systeemistä enemmän kuin Jyväskylän mallista, jossa tuntiaktiivisuus on joku määrätty prosentti kurssiarvosanasta. Tämä siksi, että olen niin hidas sisäistämään uutta tietoa ja tästä syystä en usein osaa sanoa tunneilla yhtään mitään, ja sitten ahdistaa, kun tietää, että pitäisi olla mahdollisimman paljon äänessä ja aktiivisena. Mutta kun ei vaan pysty! Sitten joskus puolen vuoden päästä saatan vain tajuta, että hei tämähän olisi ollut ihan hyvä juttu liittyen siihen ja siihen opiskeltavaan asiaan.

Ja nyt kun pääsin taas tähän Jyväskylä vs. Chester vertailuun, niin jatketaan samalla linjalla. Jyväskylässä olen nimittäin pitänyt paljon siitä, että opetus on niin käytännönläheistä kuin vain akateeminen opiskelu voi olla. Esimerkiksi jotain teoriaa opiskellessa mietitään kuinka tätä voisi soveltaa käytännössä tai onko sillä mitään käytännön merkitystä. Ja opettajaksi kun opiskelen, niin on ihan kaiken maailman portfolioiden kokoamisia, joihin tulee opetettavia aktiviteetteja tai vaikkapa kurssi opettajan oraalisesta kommunikaatiosta. Lisäksi opetus on hyvin reflektoivaa, vuorovaikutteista ja keskustelevaa. Mietitään millainen opettaja minusta tulee ja vaihdetaan kokemuksia ja mielipiteitä. Käymäni kasvatustieteiden kurssit ovat olleet pelkkää lukupiirityöskentelyä, luentopäiväkirjaa ja oppimispäiväkirjaa. Ja aivan varmasti noista kursseista olen saanut tuolla tyylillä paljon enemmän irti kuin lukemalla 1000 sivuisen kirjan ja tenttimällä sen läpi. Täällä Chesterissä taas opetuksella ei tunnu olevan mitään pintaa oikeaan elämään ja se on hyvin yksisuuntaista pelkästään opettajalta oppilaille päin. Opetetaan teoria tai jonkin tutkijan näkemys asiasta, mutta ei kannusteta oman näkemyksen muodostamiseen. Opettajat vain muistettelevat säännöllisesti, että teillä on sitten se esseen palautus parin kuukauden päästä ja tämä voisi olla sellainen asia, jonka haluatte mainita siinä esseessä. Ja mitä useampia lähteitä käyttää sen esseen kirjoittamiseen, niin sen parempi, koska se osoittaa, että opiskelija on tehnyt taustalukemista. Mutta oppiiko tällä "hauki on kala"-systeemillä oikeasti mitään elämän kannalta syvällisempää? Siinäpä vasta kysymys.

Chesterissä esseestä/tehtävästä/kurssityöstä/porfoliosta/vastaavasta pitää saada 40%, että sen pääsee läpi. Prosentit 50 ja 60 välillä ovat ihan OK arvosanoja, ja yli 60% on jo oikeasti ihan hyvä. 70%:lla saa parhaan arvosanan, mutta täällä niitä ei myönnetä ihan heppoisin perustein, joten käytännössä yksi tai kaksi opiskelijaa per ryhmä voi sen keskimäärin saada. Ilmeisestikin suurin osa opiskelijoista saa keskimäärin sellaisia 55-65% tuloksia. Jos saa enemmän, niin se on selvästikin jo syy hehkuttaa saavutusta Facebookissa.

Ja sanomattakin selvää, että moduulien vaihtaminen ei ole parin ensimmäisen viikon jälkeen oikein mahdollista, joten moduulivalinnoissa on pitäydyttävä, jos haluaa saada opintopisteitä. Mutta mielenkiintoista kyllä, kun aloittaa yliopiston niin ensimmäisten kuuden viikon aikana opiskeltavaa alaansa pystyy vaihtamaan aivan vapaasti miten vain haluaa. Yksikin kaverini tuli tänne viime syksynä opiskelemaan kriminologiaa ja neuvontaa, mutta parin ensimmäisen viikon aikana kauhistui kirjamäärää, joka olisi pitänyt parilla kurssilla lukea, joten hän vaihtoikin sosiologian puolelle ongelmitta. Ja on nyt varsin tyytyväinen valintaansa. Näillä ei ole samanlaista vaativaa pääsykoetta yliopistoon pääsemiseksi kuin Suomessa, joten tämä on ihan mahdollista. Ovathan he sentään maksavia asiakkaita.

Mutta entäs minun opintoni? Suoraan sanottuna minä en ole täysin tyytyväinen moduulivalointoihini.

Viime keväänä kävin OKL:n vaihtovastaavan ja oman laitokseni kv-vastaavan kanssa keskustelemassa, mitä minun kannattaisi opiskella täällä. Ongelmana oli kuitenkin, että Chesterin yliopiston sivuilla ei ole minkäänlaisia kurssikuvauksia. Niihin kyllä pääsee käsiksi, kun on saanut tunnukset Portaaliin, mutta tämänkin sain tietää vasta ensimmäisellä viikolla täällä. Näiden vaihtovastaavien kanssa siis tulin vain siihen tulokseen, että opiskelisin muutaman englannin kurssin, hieman kasvatustieteitä ja jonkin Britiannian historian kurssin, jonka saisin hyväksiluettua osaksi noita pääaineeni kulttuuriosan opintoja. Tänne tullessa minulla ei siis ollut mitään havaintoa, mitä tulisin opiskelemaan, mutta olin ihan positiivisella mielellä. Tuon joustavan tutkintorakenteen ansiosta saisin kyllä kaikki opiskelemani kurssit ympättyä johonkin tutkintoni osaan.

No, ensimmäisinä päivinä täällä ruvettiin sitten sumplimaan näitä moduulivalintoja. Jälleen kerran tämä oli organisoitu niin äärettömän huonosti. Yhden ihmisen taakaksi oli annettu järjestää satojen vaihto-oppilaiden kurssijärjestelyt. Tämä oli sellainen espanjalainen varmaan kolmissakymmenissä ollut naisihminen. Hän vaikutti kovin tympeältä ja kireältä tyypiltä, mutta se saattoi johtua siitä, että hän oli todennäköisesti hermoromahduksen partaalla, koska hänen työmääränsä oli niin valtava.

Minulla oli lista niistä kursseista, jotka olin valkannut Jyväskylässä kv-vastaavien kanssa nimen perusteella kiinnostaviksi ja minulle sopiviksi. Siitä listalta sain kaksi kurssia lukujärjestykseeni. Näin vähän siksi, että todella monia minua kiinnostavia kursseja ei edes järjestetty tänä vuonna tai vaihtoehtoisesti niille ei otettu vaihto-oppilaita. Mielestäni tämä on hieman rasistista ja syrjintää, joten ihmettelin miksi joillekin kursseille ei oteta vaihtareita, mutta en ikinä saanut kunnon vastausta. Välillä "luokassa ei ollut tarpeeksi tuoleja" tai muuten vaan hymisteltiin, että valitettavasti asia nyt on näin eikä sille voida mitään. Kyllä meinasi taas vituttaa.

Tästä alkoi toista viikkoa kestänyt vatvominen näiden kurssien suhteen. Ja se oli niin tuskallista. Vihdoin löysin itse tuolta Portaalin puolelta kurssikuvaukset ja ehdottelin aina tälle espanjalaiselle, että miten olisi tämä tai tämä moduuli, mutta aina se vaan tarjotteli minulle sellaista listaa, johon oli laitettu ne muutamat kurssit, joille otetaan vaihtareita. Koska olen täällä oikeastaan opettajankoulutuslaitoksen vaihtopaikassa, olisin halunnut opiskella myös niitä kasvatustieteitä, mutta ne kurssit, joista olin kiinnostuneet eivät olleet kurssivalikoimassa tänä vuonna. Suurin osa taas niistä kursseista, joille olisin voinut mennä, vaikuttivat melkoisen epärelevanteilta opintojeni kannalta.

Entäs sitten englannin opiskelu. Olen todella kiinnostunut erilaisista kielen variaatioista, joten olisin halunnut sellaiselle "Varieties of English" -kurssille, mutta sitä ei järjestetty tänä vuonna. Toinen samantyyppinen olisi ollut "Accents and Dialects of English", mutta sille ei otettu kuin tutkinto-opiskelijoita. Ei sitten. Pari lingvistiikan kurssia sain kuitenkin valittua itselleni ja sellaisen "English for Academic purposes" -moduulin, koska tämä koordinaattorinaikkonen oli sitä mieltä, että se on todella hyödyllinen ja hyvä, ja saan sen varmasti hyväksiluettua aineopintoihini, koska se on kuitenkin sen verran vaativa. Paskat mitä vedätystä. Aluksi minulla oli myös se "Nineteenth-century literature and culture"- kurssi, joka olisi varmasti ollut oikein mielenkiintoinen, mutta en vain olisi pystynyt sellaiseen lukemismäärään. Siihen kurssille olisi pitänyt lukea suurinpiirtein romaani per viikko, ja se olisi aivan liikaa minulle.

Alunperin olin myös kiinnostunut sellaisesta "The Shaping of Britain" -historian moduulista. Ylläri pylläri sitä ei kuitenkaan järjestetty tänä vuonna. Tämä koordinaattori oli kuitenkin sitä mieltä, että voisin ottaa jonkin toisen historian moduulin. Jälleen kerran se tyrkytti sitä hiton listaansa, josta minun piti taas suurinpiirtein nimen perusteella valkata kurssi. Pyysiin saada miettimisaikaa, että voisin pohtia tilannettani, mutta tämä oli tosi pahalla tuulella ja totesi, että asialla on kiire ja se päätös on tehtävä nyt. Paniikissa siis valkkasin vain siitä listalta sellaisen kurssin, jonka nimessä oli sana "English" toivoen parasta. Myös siinä vaiheessa, kun jätin parin viikon jälkeen tuon kirjallisuuden kurssin ja ehdotin tälle koordinaattorille, että voisinko mennä sellaiselle Britannian maahanmuuttohistoriaa käsittelevälle kurssille, tämä vaan totesi, että sinne ei oteta vaihtareita ja valitse joku näistä listan historian kursseista. Olin tuossa vaiheessa niin korviani myöten täynnä tuota säätämistä, että päädyin sitten Amerikan historiaan.  

Näin jälkikäteen katsottuna olisi vain pitänyt olla itsepäisempi ja suunnitella jo etukäteen, mitä täällä oikeasti kannattaisi opiskella. Nyt nimittäin haluaisin sellaiselle "Roots and development of English" -kurssille, koska se vaikuttaa oikeasti hyödylliseltä ja mielenkiintoiselta, ja yksi vaihtarikaveri on ihan pitänyt siitä moduulista. Tuolloin alkusyksystä vaan mietin, että no minähän olen jo käynyt yhden vastaavan kurssin, joten ei minun kannata ottaa sitä. Tyhmä minä. Se oli kolmen opintopisteen pintaraapaisu aiheeseen, kun täällä olisi tarjolla 20 opintopisteen tuplamoduuli, jossa paneudutaan aiheeseen ihan perinpohjin aivan superhyvän opettajan johdolla. Olisin saanut tuosta vaikka sivuainekokonaisuuden! Tyhmä, tyhmä minä. Joskus joku saisi kyllä lyödä minua, että en olisi niin pälli.

Toinen mielenkiintoisen oloinen kurssi olisi ollut "Language and society". Sosiolingvistiikkaa, myöskin tuplamoduuli. Käsittää ehkä jonkin verran aiheita, joita olen jo opiskellut, mutta paljon myös uusia juttuja. Jos totta puhutaan, niin olen tässä viimeaikoina tajunnut, että olisin voinut ihan hyvin opiskella täällä pelkkää englantia, koska kurssitarjonta on niin monipuolinen ja lingvistiikkapainotteinen. Jyväskylässä kun opiskelen lähinnä kielten oppimiseen ja opettamiseen liittyviä asioita, koska se on suuntautumiseni. Täällä olisin voinut laajentaa osaamista myös lingvistiikan puolella. Mutta kun olen niin ääliö, niin en todellakaan ajatellut syksyllä tällaisia asioita. Paistinpannu olisi oikein hyvä väline siihen mojauttamiseen, onko vaapaehtoisia?

Ja näin tuleville vaihtareille neuvoksi: Pohtikaa näitä asioita ennen vaihdon alkua eikä puoli vuotta sen alkamisen jälkeen! Selviäisitte niin paljon helpommalla. Lisäksi suosittelisin kiinnittämään huomiota kurssien tasoihin eli onko ne leveliltä 4,5 vai 6. Jos opiskelet täällä omaa alaasi (esim. minulla juuri tuo englanti) ja olet jo opiskellut perusopinnot, voit ottaa kursseja ihan miltä tasolta tahansa. Jyväskylässä kyllä saa niin hyvät pohjat, että ihan hyvin uskaltaa ottaa myös noita level 5 ja 6 moduuleja. Ei ne ole juuri sen haastavampia, vaikka opettajat yrittävät kovasti vakuutella, että tämä on nyt sellainen ja sellainen kurssi ja täällä on sitten luettava ja opiskeltava tosissaan. Todellisuudessa tuo on vain propagandaa. Jos taas mielit opiskella jotain aivan uutta ja jännää, niin suosittelen pysymään niissä level 4:n moduuleissa, koska ei ole mitenkään helppoa kirjoittaa level 6:n esseetä, kun ei ole mitään havaintoa pohjatiedoista ja kuinka aihetta pitäisi lähestyä.

Ja tällaiselta lukujärjestykseni nyt sitten näyttää:

Maanantai klo 12-13.30
ED6005 - Youth, Education and Society

Tämä on yksi niistä harvoista kursseista, joita suunnittelin jo vuosi sitten käyväni. Tosin alkusyksystä sain kyllä kasvatustieteiden laitokselta hyvin huolestuneen sähköpostin, että onkohan tämä minulle liian haastava moduuli, kun se on kuitenkin kolmannen vuoden opiskelijoille ja melkoisen vaativa. Tuossa vaiheessa olin niin kurkkuani myöten täynnä noiden moduulien kanssa sumplimista, että vastasin vain, että haluan ehdottomasti jatkaa kurssilla ja uskon selviäväni siitä ihan hyvin. Ei ne sitten potkineetkaan minua sieltä pois.

Pääosin olen todella tyytyväinen tähän moduuliin. Opettaja on sellainen sosiologinainen ja hän kyllä tietää ja tuntee tämän alan, ja osaa vielä opettaakin sitä. Se vain häiritsee jonkin verran, että hän antaa aika usein omatoimista opiskelua luentojen sijaan. Esimerkiksi ennen ja jälkeen Development Weekejä ei ole ollut lähiopetusta ja koko tammikuussa ei ollut luentoja, koska esseiden kirjoittaminen oli mukamas meille opiskelijoille niin suuri ponnistus. Niin varmasti. Jos maksaisin tästä, niin olisin jo tekemässä valitusta.

Tämä on kuitenkin yleisesti ottaen kiva kurssi ja sillä on aina mukava aloittaa viikko. Varsinkin syksyn puolella pidin kurssisisällöstä paljon. Se oli sellaista yleistä nuoruuden sosiologiaa ja psykologiaa, jonka olen oikeastaan opiskellut jo lukiossa. Ja nämä opiskelevat täällä samat asiat viimeisenä vuotenaan yliopistossa... Minulle tuo oli monilta osin vanhan kertaamista, mutta kyllä siinä jotain uuttakin tietoa tuli. Nyt kevätpuolella kurssin painotus on muuttunut enemmän politiikkapainotteiseksi ja kaikki käsiteltävät asiat ovat hyvin tiukasti sidoksissa juuri tähän Brittiläiseen yhteiskuntaan, joten minulla ei ole enää ollenkaan samanlaista paloa tähän moduuliin kuten aikaisemmin. Nytkin minulla olisi ainakin viisi 100 sivuista hallituksen julkaisua luettavana, mutta ne on niin kuivaa luettavaa ja pelkkää sanahelinää, että ei vaan jaksa kiinnostaa.

Moduulin ensimmäisen 2000 sanan esseen, joka on 50% arvosanasta, otsikko oli "Describe and critically analyse psychological and sociological influences upon the development of adolescence". Sen deadline oli 5. helmikuuta, joten sen työstämiseen olisi kyllä ollut kuukausia aikaa, mutta väsäsin sen siltikin kasaan reilussa viikossa suurempia murehtimatta ja sain sen valmiiksi siinä aamuneljän paikkeilla palautuspäivänä. Ohjeiden mukaan siinä olisi pitänyt olla vaikka mitä hallituksen toimintamalleja lueteltuna, mutta päätin ottaa hyvin sosiologisen lähestymistavan aiheeseen, että voin kunnon humanistin tavoin jauhaa mahdollisimman paljon vaan huuhaata ja unohtaa viralliset asiakirjat. Siinä viimeisenä yönä kirjoittaessani naureskelin ääneen, kun keksin hatusta jotain esimerkkiä nuoresta, joka kasvattaa sosiaalista pääomaansa maleksimalla kaveriporukassa kaupungilla. Muutama viikko esseen palautuksen jälkeen opettaja jotenkin kierosti sivulauseessa sanoi minulle, että pärjään oikein hyvin tällä kurssilla, joten oletin, että jospa sieltä tulee jopa jotain yli 60%. Mutta järkytys oli valtaisa, kun sain tietää, että sainkin siitä esseestä peräti 78%. En edes tiennyt, että tuollaisia arvosanoja voi käytännössä saada. Ilmeisesti koko ryhmän paras tulos. Palautteessa luki Capslocilla boldattuna "KEEP UP THE EXCELLENT WORK!".

Ilmeisesti kannatti pitää minut tuolla kurssilla?

Maanantai klo. 14-15.40
EN5306 - The Power of Language

Tämä on ehkä lempimoduulini. Kuten nimikin sanoo, se on kielen vaikuttavuuden ja vaikutuskeinojen tutkimista ja analysoimista. Lingvistin taivas. Olen jotain kriittisen diskurssin tutkimuksen perusteita käynyt myös englannin perusopinnoissa, mutta nyt sitä on käyty ihan juurta jaksaen läpi. Olen välillä tunneilla kuin pieni, innokas koiranpentu, koska tekstien tulkitseminen on vaan niin jännää. Syksypuolella kävimme läpi hyvin perusasioita, kuten modaalisuutta, deviaatiota, parallelismeja ja metaforia. Nyt keväällä taas painopiste on siirtynyt siihen kuinka tekstit edustavat ideologiaa ja valtaa. Aivan äärettömän mielenkiintoista opiskeltavaa ja nautin tästä niin paljon.

Ensimmäisessä kurssityössä analysoin hyväntekeväisyyssäätiön rahankeräysmainosta. Sen deadline oli tammikuun alussa ja joululoman takia aloitin tämän työstämisen hyvissä ajoin, mutta loppujen lopuksi kirjoitin sitä kuitenkin siellä lentokentällä ja kuumeen kourissa takaisin Chesteriin palattuani. Hieman harmittaa, että tästä tehtävästä sain vain 55%, koska kyseessä on kuitenkin minulle niin mieluisa moduuli. Palautteessa luki, että analyysi ei ollut tarpeeksi syvällinen eli toisin sanoen minun olisi pitänyt väkisin vääntää kaikki rautalangasta ja toistaa toisin sanoin, mikä jo tekstissä sanottiin. No, seuraavaan kurssityöhön päätin analysoida presidentti George W. Bushin hallintoa vastaa kirjoitettuja protestilauluja ja tämä on 60% kurssin loppuarvosanasta, joten jos tämä menee hyvin, niin voin saada vielä ihan siedettävän arvosanan tästäkin moduulista.

Tiistai klo. 9-10.40
EN5303 - Creativity in English

Tälle moduulille lämpenin todella hitaasti. Herään kunnolla vasta iltapäivän puolella, joten tuo kello yhdeksän aamulla on aivan liian aikainen ajankohta kielen analysointiin. Koko kurssi on siis kielen luovien ja kirjallisien piirteiden analysoimista. Aluksi tämä ei juuri minua oikeastaan juuri kiinnostanut. Liikaa runojen ja metaforien analysointia, minä kun en vaan ymmärrä runoutta. En vaikka kuinka yrittäisin. Nyt kevätpuolella tekstien kirjoon on tullut myös huumori, graffitit, narratiivit, multimodaalisuus ja skeemat. Näistä olen pitänyt huomattavasti enemmän ja nyt jopa olen innostunut moduulin oppimissisällöstä.

Ensimmäinen essee piti palauttaa jo joulukuun alussa, ja siinä analysoin kolmen eri tekstin kirjallisia(?) (literary features, miten se tulisi suomentaa?) piirteitä. Olin vähän hukassa tuon analyysin kanssa, mutta mahdollisimman yksityiskohtaisesti yritin saada pointtini selväksi ja yllätyksekseni arvosanaksi tulikin 67%. Itseasiassa siitä olisi kevyesti tullut päälle 70%, ellen olisi viime hetkellä huomannut käyttäneeni väärää viittaustyyliä ja paniikissa korjannut sen riittämättömästi. Olen kuitenkin niin tyytyväinen tuohon saavutukseen, että ei edes harmita. Seuraavassa kurssityössä analysoin graffiteja ja olen aivan liekeissä tuon tehtävän kanssa. Kertakaikkisen kiehtovaa hommaa!

Tiistai klo. 11-12.30
ML5201 - English for Academic Purposes 2

Nyt silmät ja korvat kiinni, ja skippaa tämä osio, jos ruma kielenkäyttö häiritsee. Tästä moduulista ei voi nimittäin kirjoittaa ilman kaiken tämän raivon ja turhautumisen purkautumista. Oikeasti ei tästä voi todeta kuin, että VITTU MITÄ PASKAA! Siis niin turhaakin turhempi haiseva pökäle tämä moduuli on. Opettaja on surkein ikinä, kurssisältö on kaikkea muuta kuin akateeminen ja opetusmetodit ovat surkeita tai niitä ei ole ollenkaan. Siis seuraavien vuosien Chesterin vaihtarit uskokaa minua kun sanon: ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ VALITKO TÄTÄ MODUULIA! KADUTTE SITÄ LOPPUELÄMÄNNE! Minä ainakin olen katunut. Tämän kidutuskurssin valitseminen oli ehkä isoin virhe, jonka olen elämäni aikana tehnyt. Kyseessä on siis nimenomaan vaihtareille suunnattu moduuli "akateemisten taitojen kehittämiseksi".

Aloitetaan vaikka opettajasta. Ihan ok tyyppi, mutta ei osaa opettaa. Ei siis ollenkaan. Suurin osa tunneista menee siihen, kun odotellaan, että se saisi sanottua jotain, kun sen koko olemus on hitaampi kuin laiskiaisella. Jos se jotain selittääkin, niin se liittyy jotenkin sen hetkisiin asioihin, kuten veteraanien päivään tai holokaustin muistopäivään. Viime tunnilla 45 minuuttia meni pannukakkupäivän pohtimiseen. Mitä akateemista tuossa on?!?! Jo heti alkusyksystä minua rupesi nyppimään tuo, että tunneilla ei oikeasti tehdä yhtään mitään. Ensimmäinen puolituntinen saattaa mennä siihen, että opettaja kyselee meiltä kuulumisia... Lähetin siis tälle herralle pitkän ja asiallisen sähköpostin, jossa vetosin kurssin oppimistavoitteisiin ja kurssisisältöön, ja totesin, että nämä eivät nyt toteudu tällä kurssilla ja kaipaisin huomattavasti enemmän haastetta ja voisiko hän kenties hieman eriyttää opetustaan, jotta saisin jotain irti tunneilla. Viikkojen odottelun jälkeen sain vastaukseksi kahden rivin meilin, jossa luki käytännössä "Jos kerta olet niin hyvä, niin näytäpä ja todista se sitten". Jaa, että sillä lailla. Meni usko koko tyyppiin kertahujauksella. Tuosta lähtien olenkin sitten tunneilla lähinnä nukkunut mielenosoitukseksi. Jos häntä ei kiinnosta tuon vertaa, niin ei kiinnosta minuakaan.

Toisekseen minua kyrsii, että silloin kun tunneilla olisi jotain tehtäviä, niin ne on suunnattu kolmosluokkalaisille. Tyyliin "oletteko ikinä kuulleet idiomeista?" Opiskellaan tänään eläinidiomeja. Tämä on teille varmaan uusi juttu, mutta silloin kun sataa kaatamalla, niin voi sanoa, että "It's raining cats and dogs"! Wau! En olisi ikinä arvannut! Ja akateemisessa kirjoittamisessa ei saa edes käyttää idiomeja, joten MITÄ VITUN MERKITYSTÄ TUOLLAISILLA AKTIVITEETEILLA ON YLIOPISTOSSA?!?!?!? Ja muutenkin opetus keskittyy aivan liikaa virheiden korjaamiseen. Oikeasti, opettaja saattaa kirjoittaa ylös kaikki kielioppi- tai ääntämisvirheemme ja oikein erikseen osoittaa, mitä teimme väärin. Olen ihan pyöristynyt tuosta tyylistä, koska näin tulevana opettajana haluan keskittyä siihen, mitä oppilas jo osaa enkä missään nimessä lannistaa ja vähätellä kielitaitoa takertumalla joka ikiseen pieneen virheeseen.

Kolmanneksi, tämä opettaja ei edes itse tiedä mitä se haluaa meille opettaa tai meidän oppivan. Jos siltä kysyy neuvoa jonkin asian suhteen, niin se vastaa kierrellen ja kaarrellen kuin poliitikko eikä oikeastaan edes vastaa siihen kysymykseen. Ja sitten kurssiin kuuluu tällaisia tehtäviä, että pitää kirjoittaa kommentti artikkelista, essee ja pitää suullinen esitys. Kukin näistä on 20% kurssin lopullisesta arvosanasta ja se vitun pälli ei edes opeta meille miten nuo tehtävät pitäisi tehdä. Ihan pikkuisen ollaan vaan käyty jotain fraaseja läpi, joita voisi käyttää esseessä, mutta siinäpä se melkein onkin. Suullisesta presentaatiostakin sain vain 58%, koska ei ollut sisällyttänyt siihen virallista lähdeluetteloa ja Prezi-esitykseni ei näyttänyt projektorilla todellakaan samalta kuin omalla tietokoneellani. Olisi ollut kiva tietää, mitä siltä esitykseltä haetaan etukäteen, eikä vasta palautteessa.  

Jos minusta tulee joskus tuollainen VATIPÄÄ, niin pakottakaa minut varhaiseläkkeelle. Vaikka väkisin.

Torstai klo. 15.30-17.30
HI4113 - Discovery, Development and Domination: The United States

Tähän vaihdoin sen kirjallisuuden kurssini. Kyseessä on tällainen kaiken kattava yleiskatsaus Yhdysvaltojen historiaan. Olen ihan tyytyväinen tähän moduulivalintaan. Suurin syy tähän on aivan loistava opettaja. Se on sellainen varmaan noin nelissäkymmenissä oleva mieshenkilö, joka osaa luennoida kaikkein kuivimmistakin politiikan käännöskohdista todella innostavasti. Ja tämä tykkää käyttää hyvin luovia opetusmenetelmiä. Useasti tutkimme erilaisia dokumentteja eri aikakausilta ja analysoimme niitä. Yleensä nämä ovat ihan päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä, propagandaa jne., mutta esimerkiksi viime tunnilla katsoimme dokumenttia Star Trekistä ja sen jälkeen analysoimme kuinka se heijastaa 1960-luvun Amerikkaa. Mielestäni noin oppii todella tehokkaasti, koska sitä opiskeltavaa asiaa on pakko prosessoida päässään.

Tällä opettajalla on myös hyvin selkeä luennointitapa. Power Pointissa on yleensä pelkkiä kuvia, joten luentoa on oikeasti pakko kuunneella eikä se ole vain pelkkää kopioimista omaan vihkoon. Hän on rakentanut luennot niin, että alussa on selkeä johdanto, joten sen perusteella pysyy hyvin perillä missä ollaan menossa. Luento-osa etenee hyvin loogisesti ja hän käyttää paljon esimerkkejä, jotka näkyvät dioissa. Lopussa on vielä yhteenveto, että mikä oli oleellista tällä luennolla. Erittäin tehokasta ja pidän paljon.

Monica oli minun luentokaveri syksynpuolella tällä moduulilla ja olin hieman masentunut, kun hänen piti lähteä takaisin Wisconsiniin, mutta onnekseni sain hänen tilalleen uuden jenkkitytön tammikuussa. Elizabeth on oikein kiva ja meillä on hauskaa juoruta ja pelata ruutunollaa tauoilla.

Tämän kurssin ensimmäinen essee oli aiheutti minulle paljon päänvaivaa, koska se oli juuri se, joka piti tehdä ryhmässä. Loppujen lopuksi vietimme pari hysteeristä iltaa porukassa kirjastossa ja saimme kuin saimmekin esseen kasaan. En ollut aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta ryhmätöissä pitää osata joustaa eikä antaa oman perfektionismin jyrätä. Sitten siitä esseestä piti pitää ryhmäpresentaatio loppuryhmälle ja se oli aivan kamalaa. Ehkä surkein suoritus ikinä. Kaikki muut paitsi minä, jolle oli annettiin suurin osa esitettäväksi, koska olin ryhmän ainoa, jolla ei ollut kroonista esiintymisjännitystä, lukivat suoraan paperista. Minä taas sekoilin muistiinpanojeni kanssa ja puhuin aivan järkyttävän huonoa englantia. Sitten yksi poika flippasi ihan totaalisesti omalla vuorollaan. Se puhui jostain Espanjalaisista valloittajista, jotka eivät liittyneet aiheeseen mitenkään ja alkoi lopulta hyperventiloida ja itkeä, mutta jatkoi silti puhumista. Se oli aivan kamalaa seurattava. Se kuulosti ihan siltä kuin se olisi synnyttänyt. Ihmeeksemme saimme kuitenkin tuosta esityksestä 57% ja esseestä peräti 65%. Yhteisarvosana oli täten 62%, ja tuohon on pakko olla aivan äärettömän tyytyväinen.

Perjantai klo. 11-13
HI6103 - The English Revolution: Causes, Course and Consequences

Vinkki: Kun valitset moduulia, kannattaa lukaista se kurssikuvaus läpi niin, että ymmärrät sen. Yllätyksekseni tämä kurssi ei ollutkaan Britannian imperiumista vaan Britannian sisällissodista 1640-luvulla. Ei varsinaisesti mikään maailman mielenkiintoisin aihe ja opettajakin on melkoinen fossiili, joten opiskelumotivaatio ei ole mitenkään huipussa tämän suhteen. Luennoilla vain kirjaimellisesti kopioidaan kalvosulkeisia tai katsotaan 20-30 vuotta vanhoja videoita, joissa on sekä niin huono kuvan- että äänenlaatu, että pahaa tekee. Lohduttaudun sillä, että mahdollisesti tällä moduulilla on joku suurempi tarkoitus elämässäni ja voitan joskus vaikkapa Haluatko miljonääriksi -ohjelman, koska satun tietämään kuinka monta jalkaväensotilasta parlamentaristeilla oli Edge Hillin taistelussa lokakuussa 1642. Joo, tämä sattuu olemaan opettajan oma erikoistumisala, joten se opettaa sitten jokaisen yksityiskohda viimeisen päälle.

Joskus lukioaikana pohdin pitäisikö lähteä opiskelemaan historiaa, mutta totesin, että sillä alalla ei saa töitä kuin opettajana ja historian opettajista on ylitarjontaa, joten se jäi siihen. Näillä parilla historiankurssilla olen todennut, että ihan hyvä, että en jaksanutkaan kiinnostua historiasta tämän enempää. Yliopistossa opiskelu on kuitenkin niin erilaista verrattuna johonkin lukioon. Esimerkiksi tuo englannin opiskelu ei ole kielen opiskelua vaan kielitieteen opiskelua, ja samalla lailla tämä historian opiskelu ei ole vain syys-seuraussuhteiden hahmottamista, vaan eri historioitsijoiden näkemysten vertailua. Ja se ei todellakaan ole minun juttuni. Mieluummin niitä ehdottomia totuuksia ja faktoja lukiotyyliin kuin jatkuvaa haahuilua, että voisihan se olla näin, mutta toisaalta se voisi olla näinkin. Toisinaan akateeminen maailma on niin syvältä.

Tämän moduulin ensimmäisen esseen kirjoitin uskonnollisista erimielisyyksistä ja jännityksistä ennen ensimmäistä sisällissotaa, ja suoraan sanottuna ei minulla ollut mitään havaintoa, mitä siihen olisi pitänyt kirjoittaa. Mahdollisimman monia kirjoja vaan selailin ja referoin vähän sieltä täältä sitä ja tätä. Melkoinen sekasotku siitä lopulta tuli, mutta siltikin sain 57% ja olin onneni huipulla, koska odotin paljon huonompaa lopputulosta.

Siinä on pähkinänkuoressa opintoni täällä Chesterissä. Näillä ollaan menty syksystä tähän päivään asti. Nuo englannin kurssit ovat toisen vuoden kursseja ja koska toisen vuoden opiskelijoilla alkaa work based learning eli eräänlainen työharjoittelu ennen pääsiäistä, niin nuo kurssit loppuvat siis seuraavan parin viikon sisällä. Kurssimääräni vähenee siis puoleen loppukevään ajaksi. Toisaalta ihan kiva, koska hetkittäin opiskelu on tuntunut työläältä, mutta pelkään, että pääni alkaa levitä liian vapaa-ajan seurauksena ja menetän tuntuman koko opiskeluun. Saahan nähdä miten tässä käy. Ehkä rupean kirjoittamaan useammin tätä blogia, kun siihen jää aikaakin.

Huh huh, mikä mammuttiromaani tästä taas tuli. Olen kirjoitellut tätä pikku hiljaa pala kerrallaan varmaan useamman viikon ajan. Meinasin jo jakaa sen useampaan osaan, mutta en oikein osannut katkaista sitä missään kohtaa ilman, että loogisuus olisi kadonnut. Kaiken lisäksi suomen kirjoittaminen on tuntunut aivan järkyttävän vaikealta. Pahoittelenkin sitä, että tuo teksti on varmasti täynnä kirjoitusvirheitä. Varsinkin sijapäätteiden kanssa olen joutunut ihan tosissaan miettimään, että miten tämä verbi+substantiivi -yhdistelmä oikein taipuu. Tämä on todella pelottavaa, koska minusta tuntuu, että olen hukkaamassa äidinkieleni eikä niin saa todellakaan käydä! Tämän siitä saa, kun käyttää päivittäin pääasiassa pelkkää englantia. Ja puhuessakin olen huomannut sen ongelman vain pahentuneen, että unohtelen suomenkielisiä sanoja tai mielestäni tietyt asiat on vain helpompi ja luontevampi sanoa englanniksi. Hämmentävää. Pitää yrittää oikeasti panostaa tähän blogiin, että saan sen avulla pidettyä kielitaitoani yllä.