Loppukiri

No hei taas. Luulitte varmaan, että jätin tämän blogi-poloisen ihan tyystin heitteille, kun olen ollut kuukausitolkulla täysin hiljaa. Lupasin kuitenkin saattaa blogin kunnialla päätökseen, vaikka siinä hieman kestäisikin ja nyt aion tehdä kunnon loppurykäisyn. Olen kirjoittanut kaikki loput postaukseni valmiiksi ja julkaisen ne näin putkeen vuoden loppumisen kunniaksi. Minulla on nyt ollut kohtuullisen rankka syksy, joka on sisältänyt aivan liikaa kurjuutta, kuolemaa, sekä omaa että läheisten sairastelua ja kärsimystä. Blogin päivittäminen ei siis ole ollut ihan päällimmäisenä mielessä.

Mutta se tämän hetken vatvomisesta. Tämä blogi on omistettu pienelle Chester-paratiisilleni, joten palataan hieman ajassa taaksepäin. En nimittäin ole kertonut kuinka suorittamani kurssit menivät. Kaikki moduulithan menivät läpi ja kasvatin loppujen lopuksi opintorekisterin pistetiliä täydellä 60:lla nopalla. Tuo opintopisteiden siirtoprosessi vain tapahtui erittäin hitaasti ja vaivalloisesti, joten KELAkin rupesi jo ahdistelemaan puuttuvien opintosuoritusten takia. Kaikki suoritukset kuitenkin tulivat lopulta näkyviin lokakuun puolessa välissä ja KELA hyväksyi selvitykseni. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

English Revolution -moduuli käsitteli Britannian sisällissotaa 1600-luvulla ja kurssin toisen esseen kirjoitin aiheesta miksi parlamentti vuosina 1648-1653 oli niin epäonnistunut. Omasta mielestäni kirjoitin tämän esseen paremmin kuin sen ensimmäisen, mutta ilmeisesti en ylistänyt tarpeeksi Oliver Cromwellia, koska sain tästä tuotoksesta vain 55%. Okei, tuo moduuli oli hieman liikaa minun käsityskyvylle, varsinkin kun en ole aivan mahdottoman paljon myöskään harrastanut Brittihistoriaa, joten taustatietoni eivät olleet omasta mielestäni riittävät tuon moduulin menestyksekkääseen suorittamiseen. Se siis näkyi esseessä, että en ollut aivan sisäistänyt asiaa. No, ei haittaa. Ei minusta mikään historia-expertti ole tarkoitus tullakaan. Koko moduulin arvosanaksi tuli peräti 56% noiden kahden esseen keskiarvona.

American history -moduuli oli sitten Ameriikan historiaa ja kevätpuolella käsittelimme 1800- ja 1900-lukuja. Tämä oli ykkösvuoden kurssi, joten vaatimustaso ei ollut läheskään sama kuin tuolla edellä mainitulla kolmosvuoden kurssilla, minkä lisäksi opettaja oli parempi ja kurssi paremmin rakennettu. Näistä syistä uskon jopa oppineeni kurssilla oikeasti jotain. Kurssin toisessa esseessä pohdin, missä suhteessa USA:sta tuli moderni 1920-luvulla. Esseeni oli muuten hyvä, mutta opettajan mukaan olin liian puolueeton, kun en oikein osannut päättää tapahtuiko se modernisoituminen loppujen lopuksi jo ennen tuota vuosikymmentä vai esimerkiksi vasta 60-luvulla. Sain kuitenkin esseestä 65%, joten ei voi kuin olla tyytyväinen. Koko kurssin arvosanaksi tuli 64%, mikä ei sekään ole huono.

Noilla arvosanoilla ei sinänsä ollut mitään väliä, koska molemmat moduulit ovat opintorekisterissä Ulkomailla suoritetut opinnot -kokonaisuuden alla ihan vain historian opintoina, joita on kaikkiaan 20op. Suomi kun ei ole niin mahdottoman arvosanakeskeinen kuin nuo Anglosaksiset maat tuppaavat perinteisesti olemaan.

Kasvatustieteiden Youth, society and education -moduulihan oli bravuurini. Ekasta esseestä vedin hirmuprosentit ja toisestakin 68%, joten kurssin kokonaisarvosanaksi tuli 73%, mikä on parasta A-luokkaa. Toisessa esseessä piti pohtia erilaisia vaikutustekijöitä nuorten oppimiseen ja asenteisiin oppimisesta. Tämä oli paljon käytännönläheisempi näkökulma, joka sisälsi paljon valtiotason poliittisia agendoja ja toimenpiteitä, ja minulle tämä tuotti hieman hankaluuksia, koska en tunne brittisysteemejä niin hyvin kuin tunnen Suomen systeemin. En panostanut esseeseen ihan 100% suorituskykyäni, koska aihe ei ollut nyt niin inspiroiva ja taktikoin, että edellisen eseen kova prosenttimäärä tasoittaa hieman huonommankin arvosanan sattuessa. Ja siltikin sain tuon 68%. Oon vaan niin hyvä. Tällä moduulilla sain hyväksiluettua englannin aineopintojen valinnaisten suuntautumisopintojen kirjatentin 5op:n arvoisena arvosanalla 5 ja loput 5op menivät Ulkomailla suoritetut opinnot -kokonaisuuden englannin kielen opintoihin.

The Power of Language -kurssi oli oma suosikkini, vaikka en nyt niin hyvin siinä menestynytkään. Ensimmäinen analyysi meni hieman huonosti ja vaikka toisessa hieman petrasin ja sain 62%, niin kurssin kokonaisarvosanaksi tuli 59%. Olisihan se täysi 60% näyttänyt paljon paremmalta, mutta koska tämä moduuli meni 10op arvossa vain tuonne Ulkomailla suoritetut opinnot -kokonaisuuteen, josta ei ole arvosanaa, niin ei sillä vaan ole mitään väliä. Toisessa analyysissä tein kriittisen diskurssianalyysin presidentti Bushia vastaan tehdyistä protestilauluista. Analysoin Eminemin Moshin, System of A Downin B.Y.O.B:n, Green Dayn Holidayn ja Lily Allenin Fuck Youn. Projekti oli aivan äärettömän mielenkiintoinen ja innostava, mutta valitsin aivan liikaa aineistoa analysoitavaksi, koska pituutta esseellä sai olla vain 2400 sanaa, mikä on loppujen lopuksi aika vähän. Näin ollen analyysi jäi turhan pinnalliseksi, koska en saanut mahdutettua kaikkea haluamaani tuohon sanamäärään.

The Creativity of English -moduuli meni kokonaisuudessaan 10op:n arvossa suoraan Ulkomailla suoritettuihin opintoihin samoin kuin edellinenkin moduuli. Tämänkin kurssin suhteen petrasin toisessa tehtävässä ja sain siitä täydet 70%, mutta aikaisempi essee veti kurssiarvosanan 69%:iin. Jälleen kerran se 70% olisi vain näyttänyt paljon nätimmältä, mutta väliäkös tuolla. Toisessa esseessä analysoin graffiteja ja olin aivan tulessa tuon tehtävän kanssa, kun tykkäsin niin siitä hommasta. Tuon projektin jälkeen graffititkin ovat avautuneet minulle aivan uudella lailla.

Ja sitten viimeiseksi tämä rakass English for Academic Purposes -moduuli, josta ranttasin jo silloin kevätpuolella. Voi hyvä Jumala, älkää ihmiset missään nimessä ikinä menkö kyseiselle kurssille. Niin hirveetä schaissee, että siitä saa AIDSin, syövän, ebolan ja mahahaavan samanaikaisesti. Kurssin lopputyönä piti siis tehdä porfolio, jossa demonstroi kielen oppimistaan kurssin aikana. No piru vie se on vähän vaikeeta oppia, kun opettaja ei opeta ja tunnit vain saavat korvat savuamaan vitutuksesta. Opiskelen englantia yliopistotasolla ja minun olisi pitänut ilmeisesti väittää tuossa portfoliossa, että jee tämän moduulin ansiosta osaan nyt käyttää preesenssiä oikein. Aivan varmasti. Ilmaisin mielipiteeni koko paskasta aika suoraan ja siitäpä syystä herra R vihasikin minua sitten suorastaan epäammattimaisesti koko kevään ajan. Porfolioon kuitenkin laitoin samanlaisia aktiviteetteja kuin kurssitoveritkin ja yritin olevinani väittää oppineeni jotain. Lopputuloksena hylsy, 31%, ja kommenttina "ei osoita oppimisprosessia". Thanks, bro. Tiedän kyllä olleeni ihan vittupää tuolla kurssilla ja ansainneeni kyseisen arvosanan, mutta siltikin olen hieman katkera.

Pakko myöntää, että koko moduulin ajan harkitsin tekeväni valituksen kyseisestä opettajasta. Järkeilin kuitenkin, että koska hänestä on jo jonkin aikaa kiertänyt huono maine vaihtareiden keskuudessa, todennäköisesti joku on jo joskus valittanut. Pienen taustatutkimuksen jälkeen paljastuikin, että tyyppi on jonkinmoinen rasisti. Tämä tulee kuulema esille varsinkin espanjalaisten ja kiinalaisten keskuudessa. Ja tyyppi opettaa englantia vieraana kielenä ei-natiiveille puhujille. Kerrassaan mielenkiintoinen uravalinta. Hänen epäpätevyytensä ja osaamattomuutensa on kyllä kaikkien tiedossa, mutta hän on niin hyvää pataa laitoksen johdon kanssa, että tilanteelle ei ole mitään tehtävissä. Että silleen.

Tuo yksi hylsy nyt ei ollut mikään ongelma. Se sai vain keskisormen nousemaan pystyyn. Muut kurssityöt menivät läpi kuitenkin sen verran hyvillä prosenteilla, että kurssin kokonaisarvosanaksi sain 50% ja tällä sain hyväksiluettua (kaikkien odotusteni vastaisesti) aineopintojen akateemisen kirjoittamisen kurssin 5op:n laajuisena kolmosen arvosanalla. Ihan kelpo diili. Loput viisi pojoa menivät sitten tuohon kokonaisuuteen, joka koostuu nyt 30op englannin opintoja ja 20op historian opintoja.    

Tällainen oli siis tämä opintopuoli kokonaisuudessaan. Nyt kun tämä kirjoitus luistaa aika kivasti, niin voisin samaan syssyyn hieman kertoa vaihdon kokonaiskustannuksista. Jos totta puhutaan, niin en ole uskaltanut tarkemmin laskeskella kuinka kalliiksi tuo vaihtovuosi minulle tulikaan. Lähtiessä en olisi uskaltanut veikatakaan, että rahaa tulee palamaan näin paljon. 10 000€ ei riitä. Veikkaisin, että todenmukaisempi summa on lähempänä 15 000€. En nyt halua pelotella tulevia vaihtoonlähtijöitä, mutta vaihtokokemusta ei kannata lähteä hakemaan nollabudjetilla. Minä nyt olen hyvin tehokas rahankäyttäjä, joten vähemmälläkin pärjää, mutta jonkin verran kannattaa pesämunaa olla ennen vaihtoa.

Selvästi isoin yksittäinen kuluerä oli vuokrat, joita maksoin 4150,16€ vaihdon ajalta.Tämän sain maksettua yliopiston matka-apurahalla/Erasmus-rahalla (2000€) ja kesätyörahoilla. Kuukausittain taisin saada opintotukea noin 478€ eli yhteensä yhdeksän kuukauden ajalta noin 4300€. Tuo raha meni kyllä ruokiin, joita tein kotona sekä paikallisen ruoka- ja juomakulttuurin tukemiseen. Ratsastukset sain kanssa maksettua hyvin ja satunnaiset muut huvit ja shoppailut. Jonkin verran jouduin kyllä säästöihini kajoamaan, vaikka ihanat, rakkaat vanhempani ihan pyytämättä omasta tahdostaan lähettivätkin muutamia ylimääräisiä satasia aina silloin tällöin, esimerkiksi kun oli jotain matkusteluja tai muuta ylimääräistä tiedossa. Voin vain olla kiitollinen noin ihanista vanhemmista, koska heidän ansiostaan minun ei tarvinnut ottaa vaihdon aikana ollenkaan opintolainaa. Juhannukseen mennessä olin kyllä jo rutiköyhä ja luottokortilla oli useamman satasen lasku. Mutta hei, no regrets! Se on vaan rahaa, jota saa aina tienattua lisää työtä tekemällä. Niitä kokemuksia, joita rahalla saa vaihdon aikana, ei voi arvossa mitata. Kerran sitä vain eletään ja mitään en tekisi toisin.

Näissä tunnelmissa tänään. Huomenna jatkuu Chester-muistelot.