1. Miksi juuri Chester?
No ei minulla ihan rajattomasti vaihtoehtoja ollut. Alunperin hain vaihtoon Amerikan maalle, mutta sinne minua ei valittu. Erasmus-kohteita selatessani olin aika pettynyt oman pääaineeni vaihtoehtoihin, koska halusin pois koko lukuvuodeksi englannikieliseen maahan, ja Irlannin Limerickiin olisi päässyt vain yhdeksi lukukaudeksi. OKL:n puolelta hieman laajemman valikoiman joukosta Chester oli ainoa paikka, jonne pääsi koko lukuvuodeksi, joten päätin, että sinne minun on päästävä. Olen vain sivuaineopiskelija OKL:ssä, joten kirjoitin hakemuksen oikein sydänverellä, että minut valittaisiin ja päivä, jona sain vahvistussähköpostin, oli yksi parhaimmista ikinä.
2. No puhut nyt varmaan todella hyvää ja sujuvaa englantia?
No en oikeastaan. Kielitaito kyllä parani kohisten vaihdon aikana, mutta siltikin takeltelen toisinaan ihan samalla lailla joidenkin sanojen kanssa kuin ennnenkin. Ja teen kielioppivirheitä. Ja ääntämisvirheitä. Chesterissä ollessa englannin puhuminen onnistui sujuvammin jo ihan siitä syystä, että se nyt oli se kieli, jota päivittäin ihmisten välisessä kanssakäymisessä käytin. Suomessa ollessa toiseen kieleen virittyminen menee aina koodinvaihdon kautta, joten sujuvuus kärsii.
Muutenkin Chesterissä huomasin, että kauneinta englantiani puhun aamuyön pikkutunneilla alkoholin vaikutuksen alaisena. Jotkin paikalliset ihan kehuivat, että puhutpas sinä hyvää englantia! Jännä vaikutus noilla promilleilla veressä.
3. Mikä oli suurin järkytys?
Isä kysyi tätä joskus kesällä ja oletti minun vastaavan "kokolattiamatot vessoissa", koska se niin hämmensi häntä. Itse jouduin vähän aikaan miettimään vastausta, mutta lopulta päädyin kulttuurishokin voimakkuuteen. Olin niin varma ennen vaihtoa, että en mitään kulttuurishokkia varmasti koe. Ja sitten se tuli. Ja kovaa. Ja iski päin naamaa. Ja vatsaa. Ja kuvitteellisia kiveksiä. Se oli aivan kamalaa. Mutta näin positiivisesti ajateltuna tuokin oli ihan hyvä vaihe läpikäytäväksi, koska siinä löysi ihan uusia puolia itsestään ja lopputuloksena oli ihan uudenlainen voimaantuminen.
4. Muuttiko vaihto sinua ihmisenä?
Kyllä. Useammallakin tavalla. Ehkäpä suurin muutos tapahtui ihan oman pään sisällä. Vaihdon aikana tapahtui niin paljon kaikkea uutta ja jännää ja tapasi ihmisiä ympäri maailman ja oppi uusia asioita itsestään. Ei siinä mitenkään voisi olla muuttumatta. Vaihdon ansiosta tunnen, että koko maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia. Mikä tahansa on mahdollista. Voin tehdä ihan mitä vain ja mennä minne vain, ja uskon selviäväni kaikista kommelluksista ja seikkailuista. Harmi vaan, että taloudellisten resurssien puutteessa on vähän vaikea lähteä noin vain riippuliitämään Alpeille tai surffaamaan Kaliforniaan.
Myös fyysinen muutos on ihan huomattava. Keväällä kerroinkin, että olen laihtunut. En tiedä, miten se on mahdollista, mutta laihduin Chesterissä sellaiset 7-8 kiloa ja toinen samanmoinen lähti jo edeltävänä kesänä, joten reilussa vuodessa laihduin ihan puolivahingossa reilut 15kg. Ihmekkäänkö, kun tuntui, että kaikki vaatteet olivat liian isoja päällä.
Kaiken lisäksi vaihdon aikana elin villeintä opiskelijaelämää ja löysin itsestäni sen juhlijatyypin, joka tykkää käydä ulkona säännöllisesti. Socialsit vaan oli niin parhaita. Ja nytkös minua niin turhauttaa, kun ei ole sellaista isoa porukkaa, jonka kanssa pitää hauskaa. Huoh.
Ja kaiken päälle voisi vielä lisätä nämä kaikki ihmeelliset ruokafiksaatiot, joita Chesterissä sain. En olisi ikinä uskonut, että tulen syömään mm. sipulia tai puuroa ja juomaan teetä ihan höpönä.
5. Olisitko tehnyt jotain toisin?
No regrets. Tätä olen pyrkinyt pitämään mottonani. Mutta toisaalta...
Liityin liian moniin societyihin. Kaikkein parhaiten kiinnityin rugby-joukkueeseen, mutta samaan aikaan kärsin tunnontuskia, kun en osallistunut kovin suurella panoksella muihin societyihini. Ja melkein joka keskiviikko piti tehdä valinta mennäkkö ratsastustunnille vai rugbypeliin. Ja snowsports-ihmisiset olivat aivan ihania ja aina pyytämässä ulos mukaansa, mutta mutta... Kaikkeen ei vaan voi valitettavasti panostaa samanaikaisesti.
Muutenkin tuntuu, että sitä jämähti niihin tuttuihin ympyröihin ja vaikka tapasi mahtavia tyyppejä pitkin vuotta, niiden kanssa ei ikinä viettänyt samalla lailla aikaa ja päässyt tutustumaan lähemmin kuin tähän ydinporukkaan. Tavallaan ymmärrettävää, mutta silti hieman harmi.
Näin jälkikäteen mietin, että olisin voinut ostaa enemmänkin yliopiston logolla varustettuja tuotteita.
Kurssivalinnat olisin tehnyt aivan toisin, mutta tätä nyt on turha itkeä enää tässä vaiheessa. Tein päätökseni silloin syksyllä parhaimpani mukaan sen hetkisten tietojen ja ajatusten mukaan.
Lisäksi olisin halunnut kunnolla käydä Manchesterissa, Etelä-Englannissa, Hollannissa Ulriken ja Annikan luona, Northamptonissa entisellä työssäoppimispaikallani, Alton Towers -huvipuistossa sekä Glasgow'ssa serkkuni luona.
6. Et sitten löytänyt poikaystävää?
No en. Enkä sen puoleen tyttöystävääkään. Kirjoitan vielä joku päivä kirjan nimeltään "Elämäni luuserimagneettina", joka hieman avaa tätä pariutumisen vaikeutta. Siitä kirjasta tulee niin bestseller, kun kerron kaikista ressukoista, vonkaajista, stalkkereista ja creepyistä tyypeistä, jotka minua tuppaavat lähestymään. Luvassa on kerrassaan hulvatonta tekstiä, joten jääkää odottamaan tuota mestariteosta.
Muiden muassa tämä uutinen hehkuttaa kuinka ihmiset tuppaavat löytämään elämänsä rakkauden Erasmus-vaihdossa. Tämän seurauksena maailmaan on myös ilmeisesti syntynyt jo miljoona Erasmus-vauvaa. Kyllä meidänkin porukassa välillä supistiin ja uumoiltiin potentiaalisten romanssien takia, mutta eipä siellä mitään elämää suurempaa tainnut syntyä. Kieroa on, että tiedän pari-kolme ihmistä, jotka tapasivat mieluisia brittimiehiä ihan muutamia päiviä ennen Chesteristä poislähtöä. Ja niin kävi tavallaan minullekkin. Tasan viikkoa ennen lähtöäni tapasin paikallisen herrasmiehen, joka sykähdytti ihan ennenkokemattomalla tavalla. Ehkä parempi näin, sillä jos olisin saanut mahdollisuuden tykästyä häneen, voisi elämä olla pelkkää ikävöintiä ja kaipaamista nyt. Always look on the bright side of life.
7. Jäikö jotain kokematta?
Varmasti jäi paljonkin, mutta eipä sitä osaa oikein ajatella, mitä kaikkea olisi voinut vielä kokea. Elin täysillä koko sydämestäni, joten sen suhteen ei tarvitse ainakaan jallitella. Lähinnä tulee sellaiset asiat mieleen, että koko vuonna ei ollut tarpeeksi kylmä kunnon lumisateelle, joten en kokenut sitä lumikaaosta, jonka kyseinen sääilmiö aiheuttaa maassa. Se olisi ollut mielenkiintoista todistaa paikan päällä. Lisäksi onnistuin välttämään lääkärireissut, joten paikallinen terveydenhuoltosysteemi jäi testaamatta. Muilta ihmisiltä olen kyllä kuullut pelkkää hyvää siitä. Toimii ilmeisesti jossain määrin paremmin kuin Suomen julkinen systeemi. Enkä ikinä käynyt jalkapallo-ottelussa! Tästä olen vähän soimannut itseäni, vaikka en erityisemmin pidäkään potkupallosta.
8. Tuntuuko kuin vaihtoa ei olisi koskaan tapahtunutkaan?
Ei. Se kyllä tuntuu hyvinkin todelliselta, mutta näin jälkikäteen koko kokemus alkaa kääriytyä sellaiseen pehmeään lämpimien muistojen pilveen. Vaihto alkaa ehkä muistuttaa jotain hyvää unta, jota on kiva muistella nukahtamisen hetkellä. Se siis tuntuu lähinnä menneisyydeltä, ei enää ajankohtaiselta. Parempi suunnata enegiansa tulevaisuudesta haaveiluun kuin takertua menneisyyteen, vaikka välillä se vaikeaa onkin. Yhtenä yönä toissa viikolla näin unta, että olin taas Chesterissä ja se tuntui niin kodilta, että olin ihan sydän kurkussa herätessäni. Toipumisprosessi on siis vieläkin hieman vaiheessa.
9. Aiotko mennä takaisin?
Riippuu, mitä tällä tarkoitetaan. Chesterin yliopistossa en usko enää ikinä opiskelevani, mutta Chesterin kaupungissa tulen aivan varmasti vielä käymään elämäni aikana. Ja siitä kyllä tulee tunteellinen reissu. Vaihtoon ja työharjoitteluun ulkomaille haluaisin vielä maisterivaiheessakin lähteä, mutta pitää katsoa, miten saisin ne ympättyä hopsiini. Välivuottakin haluaisin tässä varmaan viettää ennen valmistumista, mutta katsotaan nyt, mihin tämä elämä kuljettaa. En uskalla suunnitella tulevaisuutta kuin korkeintaan muutaman kuukauden kerrallaan.
Jos vielä jokin kiinnostaa tai jäi epäselväksi, niin olen kyllä aina valmis vastaamaan myös lisäkysymykssin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti