Boodles May Festival

Hyi minua. Laiskaa bloggaajaa. Minulla olisi vaikka kuinka paljon kirjoiteltavaa, mutta jotenkin vain ei ole aikaa tai jaksamista iltaisin syventyä tähän kirjoitteluun. Sitä kun päivän viettää kirjastossa esseetä väsäten, niin illalla ei ole enää mitään kiinnostusta jatkaa kirjoittamista blogin osalta. Todellisuudessa kuitenkin vietän vain pari kolme päivää viikossa tehokkaasti työskennellen ja silloinkin vain iltapäivän, mutta toinen ajan varastaja on sitten vilkas sosiaalinen elämä. Tämä on toinen ilta viikon sisällä, kun olen vain kotona. Itse asiassa kirjoittelin todella pitkän ja syvällisen stoorin viime viikolla siitä mainitsemastani eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Loppujen lopuksi siitä tuli kuitenkin niin henkilökohtainen vuodatus, että en halunnut julkaista sitä koko maailmalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi kuitenkin ilmaistuna en pidä ajatuksesta, että minun pitäisi lähteä täältä pois jo muutaman viikon päästä. En ole valmis siihen. Myöskin Jyväskylään palaaminen syksyllä pelottaa. Ja tulevaisuus tuntuu kovin epävarmalta. Onneksi noiden ajatusten kirjalliseen muotoon saaminen helpotti ja nyt elän vain tässä hetkessä.

Siksipä kerronkin nyt ihan vain tästä päivästä. Laukkaradalla oli 7.-9.5. Boodles May Festival eli kolmipäiväiset isot laukkakisat, joiden pääsponsori oli Boodles-korufirma. Keskiviikko oli ensimmäinen kisapäivä, mutta silloin meidän kaikki vaihtariporukan ihmiset olivat takaisin Chesterissä ja Ulrikekin tuli pariksi päiväksi kylään, joten kävimme silloin yhdessä oikein kivasti kahvittelemassa iltapäivästä. Ei siis keskiviikkona kisapäivää. Eilen taas satoi ja minulla oli iltapäivästä Chesterin ajan vihoviimeinen luentoni, joten jälleen jäi laukat välistä. Mutta tänään sää oli kohtuullinen eikä minulla ollut mitään suunnitelmia päiväksi. Vihdoin siis pääsin oikeisiin laukkakisoihin ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen! Tämä olikin kauden avaus, joten ei ole ollut oikein mahdollisuuksiakaan.

Ensimmäinen lähtö oli 13.45 ja selvisin nippanappa ajoissa paikalle, joten seurasin sen ihan vain muurilta. Tarkoitukseni oli mennä ihan vain sinne rahvasten puolelle, mutta viimehetkellä muutinkin mieleni ja nousin luokka-asteikossa alempaan keskiluokkaan ja ostin peräti £14 lipun. Muuten ihan ok valinta, koska pääsin liikkumaan laajemmin, mutta en ole eläissäni tuntenut olevani niin alipukeutunut. Minulla oli päällä vain normifarkut, kävelykengät, pitkä takki ja huivi. Ja minulla oli kylmä, koska tuuli niin järkyttävän vilpoisasti ja kovasti tuolta mereltä päin. Näillä paikallisilla taas oli kaikilla puku tai mekko päällä. Naisilla oli kunnon hepeneitäkin. Ja niin korkeita kenkiä. Miten ne edes päästi minut niin alipukeutuneena sisälle... Eihän se näitä brittejä haittaa, että ulkona on kylmä. Ne on ihan oma ihmisrotunsa eivätkä tunne kylmää ollenkaan. En liioittele ollenkaan. Tammikuussa voi ihan hyvin olla ulkona shortsit ja t-paita päällä. Niin voi toki kesälläkin ja se on varmaan miellyttävämpää, mutta ei sillä ilman lämpötilalla ole niin väliä. Naisetkin pukeutuvat kuin prostituoidut ulos juhlimaan lähtiessään kesät talvet. Veikkaisin, että tämä johtuu siitä, että ne ehdollistetaan siihen kylmyyden sietämiseen kehdosta saakka. Ei täällä näe ikinä vauvoilla rattaissa lapasia kädessä tai hattua päässä. Suomessa tuollaiseen puututtaisiin heitteillejättönä. Koulupuvutkin näillä on se hame tytöilla ja pojilla shortsit vuoden ympäri. Tähän kun lisätään asuntojen surkea kunto ja kylmyys, niin ihmekäänkö, että kylmän sietämiskynnys on todella korkea.      

Tämä on minun syväanalyysini brittirodusta. Sitten nämä ihmettelee täällä, että miten sinulla voi olla kylmä, kun olet Suomesta kotoisin. No piru vie meillä Suomessa osataan rakentaa tiiviitä, lämpimiä, kotoisia koteja ja pukeutua kelin mukaan ulos! Joskus se saattaa tarkoittaa naparetkeilijäksi pukeutumista, mutta eipähän ainakaan ole kylmä. Britit on oikeasti tosi ihania, vaikkakin tosi hassuja. Ne ovat kohtuullisen rajoittuneita tähän omalle pienelle saarelleen, mutta niin me suomalaisetkin käsitellään asioita hyvin suomalaisesta näkökulmasta. Kai se on ihan luonnollista, että maailmankatsomus rakentuu sen oman kulttuurin pohjalle.

Mutta nyt riittää nämä löpinät. Kaiken kaikkiaan minulla oli ihan kiva päivä. Kaverin kanssa olisi kyllä ollut kivenpaa, mutta eipä nuita muita oikein heppajutut kiinnosta. Keli oli tosiaan viileän tuulinen, mutta suurimmilta osin aurinkoinen. Iltapäivä auringonpaisteessa poltti kivasti naaman ja kiljahtelin taas oikein kauniisti iltarasvaa naamaan laittaessa. Kiertelin päivän aikana paljon ympäriinsä ja joka lähdön välissä vaihdoin paikkaa. Päivän aikana tein muutaman suuren huomion:

1. Tuolla kentän keskellä on oltava jonkinlainen talli tai tilapäiskarsinoita, koska ne hevoset vaan aina ilmestyvät tuohon radalle juoksemaan. 
2. Rata on suhteellisen pehmeä. Näyttää siltä, että hevoset joutuvat oikeasti ponnistelemaan siinä juostessa. Se ei ole sellaista kevyttä liitämistä, jota olen nähnyt esimerkiksi Kuopion raviradalla "kiihdytysajoissa".
3. Hevosia ei juuri verrytellä ennen lähtöä. Ne tulevat tallialueelta suoraan esittelyrinkiin kävelemään ja radalle päästyään laukkaavat suoraan lähtökopeille. Hämmennyin paljon tämän tajutessani. Käykö ne aamulla sitten jonkun verrytelyn vetämässä vai voiko ne oikeasti lähteä lihakset kylmiltään juoksemaan? Eikö niiden elukoiden pitäisi hajota käsiin tuollaisella menolla? Tämä asia vaatii selvästikin enemmän selvittämistä.    

Ei minulla muuta tällä erää. Yritän taas kirjoitella jotain lähiaikoina. Tässä päivän kuvasatoa. En osaa oikein tuon puhelimen kameran kanssa ajoittaa laukausta, joten suurin osa kuvista on varsin amatööriotoksia, mutta ehkäpä niistä jotain iloa olisi.

Ihmiset ovat siivottomia

Tällaisia ruuhkia on Chesterissä vain kilpailupäivinä