Lontoo, Chester ja Liverpool 20.-25.4.

"Mistä vajakkilasta meijät on oikein nostettu?" totesi Kaisa-serkkuni eräänä iltana katsellessaan kamerasta päivän aikana otettuja _erittäin kauniita_ kuvia. Mielestäni tänä jotenki tiivistää hyvin osuvasti tämän serkusten kolmenkoplan lomaviikon seikkailut Lontoossa, Chesterissä ja Liverpoolissa. Taustatiedoksi sen verran, että nämä kaksoserkkuni, Anna ja Kaisa, ovat lähimmät sisarusten korvikkeeni. Meillä on ikäeroa peräti yksi kokonainen päivä ja vietimme oikein ihanan lapsuuden naapuritaloissa asuen. Lukion jälkeen maailma on kuljetellut itsekutakin vähän siellä ja täällä, mutta vahva tunneside on säilynyt ja voi, että oli niin ihana taas nähdä pitkästä aikaa nämä rakkaat serkkupisarat. Ja sain vielä koko viikon ajan huastaa savvoo! Ai, että tekikin niin hyvää nähdä ja yhdessä vietettiin ehkä yksi vaihtovuoden parhaista viikoista. Niin, että "Vajakkilasta, päivää!"

Sunnuntai 20.4 

Sunnuntaiaamu starttasi jo kuuden jälkeen herätyskellon piippailuun. Kaikessa rauhassa kasasin kamppeet kasaan, söin aamupalan, tein eväät ja lopulta suuntasin bussiasemalle, joka on tuossa ihan vieressä. Ei mene edes viittä minuuttia sinne kävellessä, kun pari taloa on vain välissä. Bussi lähti 8.30 ja Lontooseen meni vajaa 4,5h yhdellä 20 minuutin huoltoasemapysähdyksellä Birminghamin kupeessa. Muita pysäkkejä matkan varrella ei ollut, koska tämä oli pikavuoro. Normaalioloissa olisin suosinut junaa, koska se on nopeampi ja yhteydet ovat kattavampia, mutta pääsiäinen nosti junalippujen hinnat taivaisiin ja yksi suunta Lontooseen olisi ollut £70, mikä on aivan liikaa. Tämä bussikyyti taas maksoi vain kympin, kun ostin sen hyvissä ajoin etukäteen. Ja palveluntarjoaja oli National Express.

Matka meni oikein oikein leppoisasti musiikkia kuunnellen, pilkkien ja eväitä napostellen. Ulkona oli kunnon koiranilma ja vettä satoi kaatamalla melkein koko matkan. Yhden maissa serkusrakkaus sai vihdoin täyttymyksensä Victorian asemalla, josta lähdimme yhteistuumin etsimään hostelliamme, joka oli Smart Camden Inn aivan Camdenin markkina-alueen kupeessa. Ihan ok sijainti, mutta aika kälyiseksi paikaksi se paljastui. Kylmän kuuman nihkeän nahkean kostea ja tunkkainen, mutta se nyt on melkein normi tässä maassa. Mutta eipä tuolla ollut hintaakaan kuin noin £15 puntaa per yö kuuden hengen sekadormissa ja siihen sisältyi muro- ja paahtoleipäaamupala. Olemme köyhiä, seikkailunhaluisia ja hieman hulluja, joten valkattiin tuo kuuden hengen sekahuone silläkin uhalla, että sinne tulee jotain syrjäsiä nukkumaan meidän kanssa. Itseasiassa tulikin ja siitäkös me saatiin revittyä huumoria vaikka millä mitalla!

Majoittumisen ja pienen lepohetken jälkeen ruvettiin pohtimaan, mitä voitaisiin tehdä loppupäivä. Yksimielisesti päädyimme sisätila-aktiviteetteihin, koska ulkona oli tosiaan todella kurja ilma. Yleensä ketään matkaseuralaistani ei kiinnosta taide, mutta tällä kertaa tilanne olikin päinvastainen. Käytiinhän me yhdessä samaa kuvataidepiiriä koko peruskoulun ajan, joten hyvin luontevasti tämän päivän museokohteeksi valikoitui The National Gallery Trafalgar Squaren laidalta. Monet kerrat olen tuolla jo himoinnut käyväni, mutta selvästikin universumi oli säästellyt tuota visiittiä ihan tahallaan tälle kerralle. Oli oikein hauska tekopätevänä arvostella kuuluisia maalauksia: "Tässä on hyvät kontrastit", "Taitavaa pensselin käyttöä", "Tuossa on väärät mittasuhteet", "Vau hedelmäasetelma, noita me ollaan itsekin tehty!" jne.

Tuolla oli todella paljon aivan upeaa taidetta, mutta tunnelmaa haittasi aika pahasti se, että koko rakennus oli tupaten täynnä turisteja. Itse asiassa koko Lontoo oli aivan tupaten täynnä niitä pirun turisteja koko siellä oloaikamme. Älkää ikinä menkö Lontooseen pääsiäisenä. Liikaa populaa. Huh. Joka tapauksessa näimme monia hienoja kuuluisia maalauksia Botticellilta, Rembrantilta, Monet'lta, Van Goghilta, Rubensilta ja monilta muilta. Päivän mielenkiintoinen sattuma oli, kun kaukaa jo näin taulun, joka miellytti silmääni paljon. Siinä oli aivan uskomattoman kauniisti kuvattu järven pintaa ja se näytti niin eläväiseltä. Pidin siitä ja paljon. Vilkaisin infolaattaa ja mitäs siinä lukikaan: Akseli Gallen-Kallela - Lake Keitele. Sisäinen patrioottini pyrki selvästikin pintaan.

Jonkun kolme tuntia taisimme haahuilla tuolla ja lähdimme pois vasta sulkemisaikaan eli kuuden paikkeilla. Siinä vaiheessa jo nälkä ja väsymys painoivat päälle, joten tarvitsimme ruokaa. Jälleennäkemisen, Lontoon ja ensimmäisen illan kunniaksi päätimme porhoilla ihan kunnolla. Chinatownissa aivan lähellä oli New China -kiinalainen ravintola, jossa kävimme kerran Joutsenon opiston opinmatkan aikana kavereiden kanssa syömässä. Ehdottomasti yksi parhaista kiinalaisista, joissa olen ikinä käynyt ja olen jo pari vuotta haikaillut sen ankan perään, jota ne tarjoavat siellä. Aika helpolla sain siis pisaraiset suostuteltua sinne syömään ja tilasimme saman set menu -annoksen kuin viime kerrallakin ja voi pojat, että se oli hyvää. Se ankka saattoi olla jopa parempaa kuin muistinkaan. Hintaa tuolle ruokailulle taisi tulla yli £20 per pärstä, mutta kyllä sitä ruokaa olikin sen edestä ja kun se vaan on niin hyvää. Ah. Rakastan ruokaa.

     
Kunnon monen ruokalajin istunnon jälkeen olikin jo myöhä ja päivän päätteeksi teimme perinteisen myöhäisillan turistikeirroksen Leicester Squarella, Piccadilly Circuksella ja Oxford Streetillä ennen hostellille suuntaamista. Hostellilla meitä oli vastassa jännä yllätys: huoneessa oli vieraiden ihmisten tavaroita. Kaikki käytiin siinä vuoroillamme suihkussa, joka oli muuten varsinainen maanvaiva: aluksi liian kylmää, sitten liian kuumaa, vedenpaine katoili, valot sammui..... Kiljahtelua ja kiroilua kuului jokaisen vuorolla sieltä suihkukopista. Muistiinpanoissani lukee: "Tämä on niin helvetin perseestä! Etkö sinä tiijä, mitä on kylmä?! Jumalauta!" Samalla spekuloimme keitä huonekaverimme voisivat olla, mutta ei niitä vaan näkynyt, joten lopulta vaan rupesimme väsyneinä nukkumaan. Joskus keskellä yötä sitten sinne pamahti pari ihmistä. Selvästikin ne yrittivät olla hiljakseen, mutta tahattomasti rymysivät ja olivat erittäin äänekkäitä. Kaikki me siihen herättiin, mutta teeskenneltiin nukkuvamme. Lopulta nekin rauhoittuivat ja loppuyö meni ihan nukkuessa.

Maanantai 21.4 

Meillä oli herätyskello soimassa jo aamusta, koska halusimme käyttää päivän tehokkaasti. Samalla saimme tehtyä analyysin huonetovereistamme: toisesta näkyi peiton alta parrakas naama ja toiselta pilkotti peiton alta karvainen jalka. KAKS KARVASTA ÄIJÄÄ! Okei, karvajalka paljastui hieman myöhemmin naiseksi, mutta tuo "kaks karvasta äijää" -vitsi jäi kyllä elämään ja sille naureskellaan vielä varmasti vanhainkodissakin. Aamupala oli hyvin samantyylinen kuin Dublinissakin ja vaikka sen viikon ja sen vehnäpöhötyksen jälkeen olin vannonut, etten ole ihan hetkeen syömässä paahtoleipää, mutta näinpä sitä taas nassutin monta palaa oikein hillon kanssa. Kyllä kroppa tykkää.

Aamutoimien jälkeen jälkeen lähdimme valloittamaan Lontoota kunnon auringonpaisteessa. Itse asiassa päivästä kehkeytyi kevään ensimmäinen oikeasti kuuma päivä ja lämpötila oli parinkymmen asteen paremmalla puolella. Eihän siinä mitään muuta, mutta minut on geneettisesti jalostettu asumaan kylmässä ja pimeässä, eikä nahkani vaan kestä kevätaurinkoa. Kivasti siis naama kärtsähti ja ulkonäkö oli kuin paistetulla makkaralla seuraavat päivät. Poskeni olivat kuin hiekkapaperia seuraavan viikon ja rasvan laittaminen aiheutti tuskaa. Aurinko on arkkiviholliseni.

Ensimmäisenä päivän ohjelmassa oli perinteinen Lontoon kävelykierros. Koko reissun ajan meillä oli työnjako, että Marja tietää minne ollaan menossa, Kaisalla on suuntahaju ja Anna kuvaa. Tämä oli varsin onnistunut kombinaatio ja aina osauduttiin oikeaan paikkaan, vaikkakin toisinaan se vaati ensin hieman harhailua. Ja kuvatodisteitakin saan kunhan Anna saa ne minulle lähetettyä.

Kävelykierroksemme alkoi Hyde Parkin kulmalta, josta tepastelimme Buckinghamin palatsille. Olimme ajoittaneet itsemme niin, että näkisimme sen kuuluisan vahdinvaihdon, mutta ne pirun turistit olivat vallanneet koko palatsin ympäristön. En ole viidellä Lontoon visiitilläni ikinä nähnyt niin paljon turisteja missään. Suoraan sanottuna se oli vain iso kaaos. Jäimme massan sekaan litistyksiin emmekä nähneet mitään, mutta emme oikein päässeet liikkumaankaan mihinkään suntaan. Aurinko porotti siihen malliin, että heikoimmat oksentelivat ja pyörtyilivät siellä massan seassa. En halua enää ikinä kokea mitään vastaavaa. Liikaa ihmisiä vaan on liikaa ihmisiä. No oli siellä pari poniakin. Mutta ne eivät ollet jumissa ihmismassassa. Onnekkaat.

Kesti melkein puolitoista tuntia, että pääsimme jotenkin St James Parkin puolelle, jossa sielläkin oli populaa, mutta siellä sentään pystyi liikkumaan. Siitä sitten jatkoimme tälle perinteiselle Horse Guards, Whitehall, Big Ben ja parlamenttitalo -reitille, jonka jälkeen Britannian ilmasto esitteli taas parhaita puoliaan ja alkoi sataa kaatamalla. Ensimmäinen matkan varrelle osunut sateenpitopaikka oli joku vohvelilafka, joten eihän meillä ollut muita vaihtoehtoja kuin syödä siinä vohvelit ja odotella, että kuuro menee ohi. Olihan se ihan hirmuinen harmi, että siinä odotellessa piti tällainen läskiherkku vetää naamaan...

 
No okei, oli se oikeasti vähän harmi, koska siitä kun lähdettiin taas sateen lakattua liikkeelle, niin paljastui, että siinä Thamesin etelärannalla oli sellaiset ruokafestivaalit pääsiäisen ajan. Koju kojun perään mitä ihanampia etnisiä herkkuja ympäri maailmaa ja olisi niin tehnyt mieli maistaa vähän kaikkea. Kolmeen pekkaan päädyimme sentään ostamaan purkillisen churroja, jotka ovat sellaisia espanjalaisia rasvassa uppopaistettuja tikkuja, joita dipataan suklaakastikkeeseen. Ja niin hyviä.

Kaisa-poloinen mursi jalkansa viime vuoden loppupuolella kaatuessaan ja nyt tämä kyseinen jalka alkoi väsyä runsaan kävelyn takia, joten päätimme suunnata seuraavaksi Covent Gardenin markkina-alueelle ja levätä siellä jonkin aikaa. Vaikka sinne ei ollutkaan pitkä matka, niin oli se kyllä yksi tuskien taival tälle yhdelle. Perille päästyämme linnoittauduimme yhteen kahvilan pöytään, tilasimme smoothiet ja istuskelimme siinä hyvän aikaan ihaillen katutaiteilijoita ja jutustellen. Aurinkokin paistoi taas kirkkaalta taivaalta ja oli oikein mukavaa. Hyvän tovin päästä lähdimme kiertelemään kojuja ja heti ensimmäisestä joka pojalle lähti mukaan kivat huivit, joita sai kaksi kipaletta vitosella. Lisäksi yhdellä laukkukojulla olisi ollut niin ihania Bessie Londonin laukkuja ja Anna vielä osti yhden. Minunkin olisi tehnyt NIIN mieli. Mutta. Minulla oikeastaan on jo yksi Bessien laukku tuolla hyllyssä... Se on pinkki. Ja niin ihana! Mutta haluaisin lisää. Mutta. Minun on pakko löytää ne kengätkin. Ja minulla oli yksi toinen ostoshimo budjetoituna huhtikuulle. Joten olin vahva ja jätin laukun ostamatta. Vähän kaduttaa näin jälkeenpäin, mutta ehkä vielä joku päivä pääsen tämän yli. Olisi niin helppoa olla mies, kun ei olisi näitä kenkä- ja laukkuhimoja.

Näin myöhäisestä iltapäivästä alkoikin olla jo nälkä. Huomaatteko, käytännössä oltiin vaan syöty jotain koko päivä ja siltikin oli nälkä... Tämä lomaviikko taisi käytännössä olla pelkkää syömistä! Welcome to my life. Kaunis sää herätti ajatuksen puistopiknikistä ja muistelin nähneeni bussin ikkunasta Hyde Parkin laidalla useampiakin ruokakauppoja, joten suuntasimme sinne maanalaisella eväsostoksille. Jonkin aikaa saimme kyllä sitä kauppaa etsiä, mutta onneksi yhden huoltoaseman yhteydessä oli pieni Waitrose. Sieltä ostimme valmissalaattiannokset, patonkia, croisantteja, dippiä, porkkanoita ja hedelmiä. Alunperin tarkoituksemme oli pitää piknik Hyde Parkissa, mutta jäimmekin Kensington Gardensien puolelle, kun sieltä löysimme kivan paikan lammen rannalta. Vaikka aurinko olikin mennyt jo pilveen tässä vaiheessa, vietimme oikein kunnon piknikin ja söimme mahat täyteen.

Huomatkaa Annan uusi ihana laukku <3

Illaksi päätimme vielä suunnata Westfieldin ostoskeskukseen shoppailemaan. Ongelma vaan oli, että oltiin kaikki jo niin äärettömän väsyneitä, että se oli lähinnä sellaista kaupasta toiseen zombina laahustamista. Serkut löysivät kuitenkin joitain kivoja vaatteita ja minä sain itselleni lohdutuspalkinnon siitä, että jätin sen laukun ostamatta. Minun vaan oli pakko saada tämä. Joo joo, tiedän kyllä, että minulla on jo sen isoveli, mutta se vaan on niin ihana! Tulen niin onnelliseksi ihan vain hypistellessäni noita. Ja ne tuoksuvatkin niin hyvältä... Ja ovat niin kauniita. Olen tässä vuoden  aikana kehittänyt itselleni aika vakavan fiksaation Radleyyn. Siitä on tullut lempimerkkini. En uskalla enää mennä Cheshire Oaksiin, koska saattaisin oikeasti hetken mielijohteesta ostaa tämän, tämän tai tämän. Nyt kun minulla on kukkarot, niin nuo laukut ovat alkaneet himoittaa enemmän. Onneksi Radleyllä ei ole kenkiä valikoimassa!

Illan pimetessä matkasimme kaksikerroksisella punaisella bussilla kaupungin läpi kaatosateessa Camdeniin. Bussin päätepysäkki oli samalla kadulla, jossa hostellimme oli, joten oikein helposti osauduimme taas oikeaan paikkaan ongelmitta. Tällä kertaa huoneessa ei ollut karvaisia äijiä nukkumassa kanssamme ja saimme ihan kolmestaan käydä saman suihkuruljanssin läpi kuin edellisenä iltana ja nukkua yömme rauhassa.

Tiistai 22.4 

Tiistai oli sitten viimeinen Lontoo-päivä. Ja voisi kai tätä myös vastoinkäymisten ja epäonnen päiväksikin luonnehtia, kun mikään ei tuntunut onnistuvan. Onneksi ei oltu mitenkään vakavalla asenteella liikenteessä, joten kaikille kommelluksille naurettiin vaan oikein räkäisesti. Ensimmäinen feilaus oli kun aamutoimien jälkeen lähdettiin hostellista liikenteeseen Camdenin markkina-alueelle - Olimme liian aikaisessa eikä mikään paikka ollut auki. Kuitenkin siinä ympäristössä aikamme himmailtiin ja lopulta jotkut kojut alkoivat olla pystyssä ja Anna ja Kaisa saivatkin kivoja mekkoja ostettua. Minä olin käyttänyt shoppailubudjettini edellisenä iltana ja vastustin houkutuksia parhaani mukaan.

Sitten pähkäiltiin, että mitäs seuraavaksi tehtäisiin. Todettiin, että King's Crossin asema on ihan lähellä ja voitaisiin käydä tsekkaamassa se Harry Pottereista tuttu laituri 9¾. Sinnekään emme kuitenkaan selvinneet ilman vastoinkäymisiä, koska minun Oyster-kortista oli loppunut matkat. Pirun kallista tuo liikkuminen Lontoossa, kun ei £15 riittänyt kolmeksi päiväksi. Viimein siellä juna-asemalla sitten nauroimme kasassa toisiimme nojaten, kun näimme sen laiturin. Hirmuinen turistirysä! Ei ollut ollenkaan meidän juttu, joten nauramisesta heikkoina vain valuimme takaisin maanalaisille. Sinnekään ei kyllä ongelmitta selvitty, kun nyt Annan ja Kaisan korteista oli kreditti lopussa. Mahotonta säätämistä tämä elämä välillä.

Seuraavaksi suuntasimme Thamesinvarsikävelylle ja Tower Bridgelle. Oltiin kunnon turisteja ja otettiin tyhmiä kuvia. Yhdessä välissä villiinnyin ihan totaalisesti ja hyppäsin häiriköimään kahden miehen kuvasessiota, kun toinen niistä yritti ottaa toisesta kuvaa. Hirmu tylsiä olivat eivätkä reagoineet siihen mitenkään. Ei hyvässä eikä pahassa. Taisivat hämmentyä niin. No, ainakin minulla oli hauskaa. Käppäilymme päättyi Towerin linnan kupeeseen, jossa pysähdyimme vain nauttimaan hetkellisestä auringonpaisteesta ja lepuuttamaan Kaisan jalkaa.

Ihan tosissaan piti miettiä, että mitä tehtäisiin seuraavaksi, kun juna Chesteriin lähti vasta illalla. Neuvottelujen jälkeen päätimme mennä tutkimaan Museum of Londonia. Siellä oli Lontoon historiaa aina jääkaudesta lähtien. Ihan mielenkiintoinen paikka, mutta iltapäiväväsymys oli juuri tuolloin pahimmillaan ja Kaisa-raukka melkein jalaton. Muutama tunti tuolla taisi kuitenkin vierähtää ja lopulta lähdimme etsimään ruokapaikkaa helpottamaan nälkäämme. Suuntahajun avualla löysimmekin kivan pubin aivan lähistöltä ja serkut saivat ensikosketuksensa pubikulttuuriin kunnollisten, perinteisten pubiburgereiden muodossa. Jälkkäriksi tietenkin chocolate fudge -kakkua. Ai jai, että oli hyvää.

Tuolta vielä suuntasimme uudemman kerran Camden Towniin, mutta meidän tuurilla nyt oli liian myöhä ja melkein kaikki paikat olivat jo kiinni. No, eipä meillä olisikaan ollut edes varaa ostaa yhtään mitään. Aikamme himmailtuamme kävimme hostellilla nappaamassa laukkumme ja suuntasimme Eustonin juna-asemalle, josta juna Chesteriin lähti kello 20.10. Nuokin junaliput olin jo yli kuukausi sitten ostanut tarjouksesta £12,5 hinnalla, paitsi omani sain reilulla kahdeksalla punnalla, koska minulla on railcard. Juna pysähtyi vain Milton Keynes'ssä ja Crewe'ssa, joten matka aikakin oli vain pari tuntia. Sanoisin, että aika hyvä hinta-laatu suhde.

Väsyneet matkalaiset

Asun Chesterissä vain vajaan parinkymmen minuutin kävelymatkan päässä juna-asemasta, mutta matkaväsymys painoi siihen malliin, että investoimme muutaman hassun punnan taksikyytiin. Oli aivan ihanaa tulla takaisin kotiin, joka oli kuiva ja lämmin. Täysi vastakohta sille kälyiselle hostellille. Tässä välissä kävin vielä hakemassa vaihtari-Annalta ilmapatjan lainaan. Se kun täytettiin tuohon keskelle huonetta ja kaikki tavarat tungettiin nurkkiin, niin huoneen jokainen neliö oli erittäin tehokkaasti käytetty. Oli se kunnon ketunpesä, mutta kyllä muuten nukutti hyvin!

Keskiviikko 23.4

Keskiviikkona ei ollut mikään kiire mihinkään, joten nukuttiin ihan kaikessa rauhassa ja kesti tosi myöhään, että selvittiin liikkeelle. Kaiken lisäksi edellisillan junakyyti oli hieman vetoisa ja kävi kurkkuuni, mikä taas altisti minut Annan Suomesta nukanaan tuomalle pikkuflunssalle. Heräsin siis kurkku kipeänä ja muutamaa päivää myöhemmin siitä kehittyi kunnon flunssa. No, sellaista tämä elämä on. Olin jo edellisellä viikolla varannut kämpilleni hieman aamupalaevästä ja Jenny-kämppikseni oli ihana ja antoi meidän lainata lautasiaan, mukejaan ja aterimiaan, kun minulla ei ole kuin yksi kappale kutakin.

Päivän ohjelmassa oli turistikierros Chesterissä ja senhän voi tehdä ainoastaan yhdellä tavalla - kiertämällä kaupunki ympäri muureilta käsin. Sillä tavalla saa aika kivan kuvan tästä pikkukaupungista ja näkee kaiken oleellisen. Kierroksen jälkeen oli aika jatkaa erittäin brittiläisten asioiden kokeilemista ja vein tytöt kahvilaan iltapäiväteelle. Cream Tea sisältää pannullisen teetä ja pari skonssia + hilloa ja kermaa skonsseille. Ehdottomasti yksi parhaita asioita tämän maan ruokakulttuurissa. Kaiken lisäksi ne teepannut olivat aivan uskomattoman laadukkaita. Se oli teepannurakkautta ensisilmäyksellä. Siitä syystä kaisalla onkin nyt limenvihteä ja minulla porkkanan oranssi ForLife-teepannu.

Kaupan kautta suuntasimme illaksi minun luo ruoanlaittoon. Ostimme puolikkaan kanan, jonka söimme riisin ja himohyvän salaatin kanssa. Myöhemmin illalla suuntasimme vielä lempipubiini, jonka nimi on Marlbororough, tuopilliselle. Sivistyneesti joimme ihan vain yhdet siiderit ja menimme nukkumaan. Oli ihan kummallista, kun normaalisti keskiviikkoiltaisin societyillä on socialit ja kaupunki on täynnä elämää ja hassusti pukeutuneita opiskelijoita. Näin pääsiäislomalla koko kaupunki oli kuitenkin täysin autio. Kerrassaan luonnotonta.

Torstai 24.4

Jos totta puhutaan, niin Chester on aika pieni kylä. Yhdessä päivässä ehtii nähdä kaiken tarpeellisen, joten maailmanavartamistarkoituksessa päätimme lähteä täksi päiväksi käymään Liverpoolissa, kun se on tuossa ihan vieressä. Siksipä nousimme täräkästi ylös, ja suihkun ja aamupalan kautta suuntasimme juna-asemalle. Kello 10.30 hyppäsimme junan kyytii  ja 45 minuuttia myöhemmin olimme Liverpoolissa ihmetellen, että mitäs nyt tehtäis. Meidän tyyli nyt vaan on tällainen "ei suunnitelmia, ei aikatauluja, katsotaan minne päädytään".

Lähdimme vain kävelemään johonkin suuntaan ja näimme kirkon. Sitten huomasimme opasteesta, että Anglikaanisen katedraalin pitäisi olla aivan lähellä ja suuntasimme siis sinne. Se oli kunnon möhkö. Siis jotenkin äärettömän massiivinen ja iso, sekä sisältä- että ulkoapäin. Samantyylinen kuitenkin kuin kaikki muutkin katedraalit. Katedraalikierroksen jälkeen päätimme suunnata Albert Dockseille, mutta suuntahaju hieman heitti eikä meillä mitään karttaa todellakaan ollut, joten tarkoituksemme oikaista Chinatownin kautta johdatti meidät jonnekin autioille Jumalan hylkäämille sivukujille. Siinä olikin päivän suuri seikkailu selvitellä itsemme takaisin ihmisten ilmoille ja lopulta siinä onnistuimmekin, vaikka siinä kestikin joku tovi.

Albert Dockseilla harrastimme taas turistihiimailua ja söimme välipalaleivät ja kaakaot kahvilassa. Tarkoituksenamme oli käydä Merimuseossa, mutta se oli jostain täysin järjettömästä syystä kiinni juuri tänä päivänä. Isolla julisteessa oikein luki, että auki joka päivä, mutta sitten kun yritti ovesta päästä sisälle, niin siinä ovessa olikin lappu, että kiinni tänään. Hirveää vedätystä.

Eihän meille siis jäänyt muita vaihtoehtoja kuin harrastaa loppupäivä shoppailua. Olin taas todella vahva ja kuljin laput silmillä ostamatta mitään, mutta onneksi lomalaiset löysivät taas kivoja vaatteita. Rankan iltapäivän jälkeen kävimme syömässä ravintolassa ennen kuin junailimme takaisin Chesteriin. Loppuillan harrastimmekin maailmanparantelua mässyjen kanssa täällä ketunpesässä.

Perjantai 25.4

Aamun ylösnousemus oli äärettömän hidas, ja sitä seurasi paikkailu ja siivoilu, joten taisi olla jo iltapäivän puolella ennen kuin selvisimme talosta ulos. Mutta eipä tuolla niin väliä ollut, kun ei päivälle mitään ihmeempää suunnitelmaa ollut edes luvassa. Käväisimme katsomassa Chesterin katedraalin, kun se tuossa vieressä on ja pisaraiset suorittivat vielä viimeiset shoppailut. Alkuillasta täydensimme brittiläisten kokemusten sarjaa käymällä syömässä vielä fish'n chipsit. Lähtöpäivätyyliin loppuilta olikin pelkkää odottelua ja pötkimistä. Iltamyöhään rakkaat pisarat sitten lähtivät junalla kohti Lontoota, jossa yöllä selvittelivät itsensä Gatwickin lentokentälle ja lensivät aamulla takaisin Suomeen.

Olihan se hirmuisen surullinen hetki sanoa hyvästit juna-asemalla ja kärsinkin seuraavat päivät tyhjänpesän syndroomasta. Tämä viikko yhdessä oli kuitenkin todella kiva ja näemme taas kesällä vanhoissa lapsuudenmaisemissa, joten mikäs tässä sitä odotellessa. Saattaa vaan olla, että sitten kun Sessu tulee käymään, minä en päästä sitä ollenkaan lähtemään pois täältä. Ja oma lähtöni tulee varmasti olemaan niin karvas, että en teidä kuinka selviydyn siitä. Enää reilu kuukausi jäljellä. Ihan sydämestä puristaa.
 
ps. Lisäilen myöhemmin tähän postaukseen lisää kuvia. Käykää sillä välin katsastamassa muita huhtikuun tarinoita. Lisäsin niihin kuvia. :)