Harry Potter studios

Vaikuttaa siltä, että aina kun me ollaan lähdössä johonkin reissuun, niin keli on meidän puolellamme. Näin oli myös viime sunnuntaina eli joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun suuntasimme Leavesdeniin Harry Potter -studioille. Aamu siis alkoi tuttuun tyyliin kauniissa auringonpaisteessa ja saksalaisten ystävien kanssa kokoonnuimme ohjeen mukaisesti kello 9.45 yliopiston päärakennukselle, josta bussin piti startata kymmeneltä. Jo tuossa vaiheessa vitsailtiin, että laitetaanko veto pystyyn: Kuinka paljon bussi on tällä kertaa myöhässä? No puoli yhdeltätoistahan se vihdoin kurvasi paikalle. Ei odoteltukaan kuin 45 minuttia. Sentään ei satanut. Että nämä britit osaakin olla niin epäorganisoituneita ja epätäsmällisiä... Ja oli vielä niin kurja linjuri, että ei ole toista samanlaista. Nitisi ja natisi, vinkui ja oli niin pirun kylmä ja vetoisa. Huoh.

Siitä matka sitten jatkui Warringtonin kampukselle, josta mukaan lähti muutama sen kampuksen edustaja. Kun kaikki matkalaiset olivat kyydissä, bussi suuntasi kohti etelää. Nuo Warner Brothersien Harry Potter -studiot, jossa ne HP-elokuvat kuvattiin sijaitsee aivan Lontoon pohjoispuolella, joten matkaa sinne oli ihan mukavasti. Pitkää tienpäällä oloa pidensi vielä 45 minuutin pituinen bussikuskin ruokatauko Birminghamin pohjoispuolella. Meinasi jo itku tulla, kun tuntui, että emme pääse ikinä perille. Kello oli jo 15.30, kun olimme perillä. Ja olimme kuulema aikaisessa, koska meille oli varattu kierros klo. 16.30-17.30! Pah. Eikö olisi voitu lähteä aamusta liikenteeseen ja olla ihmisten aikaan paikan päällä? Ongelmallista oli myös, että meille oli varattu vain kolme tuntia aikaa kierrellä tuolla studioilla. Ei hyvä. Minä olen sellainen vetelehtijä ja tykkään jäädä tutkimaan asioita ja lukea kaikki tekstit, joten oli todella turhauttavaa, kun käytännössä joutui juoksemaan koko alueen läpi. Annoinkin aika kipakkaa palautetta tuon reissun jälkeen näistä organisointiasioista.

Ihan hieno paikka tuo studio kyllä oli. Henkilökohtaisesti en ole ikinä ollut mikään noiden leffojen fani, mutta kasvoin Harry Potter -kirjoja lukien ja ne ovat raamattuni nyt ja ikuisesti. En saanutkaan tuolla mitään valtaisia säväreitä, mutta kannattaa ehdottomasti käydä kerran elämässä, jos yhtään tykkää Pottereista, vaikka hintavaa huviahan se on. Meidän ryhmälipuilla oli hintaa £26 per nenä ja krääsäpuodissa oli niin järkyttävät kiskurihinnat, että ihan protestina jätin mitään ostamatta. Älkää siis odottako Harry Potter -aiheisia joululahjoja.

Kertokoot tällä kertaa kuvat enemmän kuin uskomattoman taidokas kirjallinen kuvailuni. Valitettavasti kamerasta loppui akku loppusuoralla, joten en saanut yhtään kuvaa Ollivanderin sauvakaupasta enkä tuosta puodista.

Näyttääkö tutulta?

Suuren salin ovi

Ja itse Suuri sali

Täälläkin on joulu

Lol. Robert Pattinson on pitänyt tuota keltamustaa paitaa päällä. Lol.

Ja 11v. Daniel Radcliffe tätä

Tylypahkan portti

Harry ja Ronin huone

Sauvoja! Ne oli hienoja. Ja kaikki erilaisia.

Rohkelikon oleskeluhuone

Matkalla rehtorin kansliaan

Ja siinä se on.

Ja kaikki maalaukset entisistä rehtoreista olivat seinillä.

Liekehtivä Pipari

Kalkaros tyrmässään

Funny fact of the day: Maalauksissa esiintyi kuvausporukan jäseniä kameran takaa

Hagrid mökissään Toran kanssa

Se ei ollut erikoistehoste. Nuo käärmeet liikkuivat mekaanisesti.

Kotikolo

Pimennon toimisto. Pidän tuosta väristä.

Liian tätimäisiä tyyliini, mutta tuo väri <3

Bellatrix Lestrange ja Voldemort

Kelmien kartta

Rahaa!

Mustien sukupuu

Poimittaislinjan bussi

Tom Valedron hautakivi

No need to specify

Godrick's Hollow

Tylypahkan silta

Ford Anglia. En tunne kuskia.

Fawkes the Phoenix

Dobby

Can't remember the names...

Mekaanisesti toimiva ruukkualruuna. Cool.

It was huge

Ankeuttaja

Hiinokka

Viistokuja

Ollivanderin sauvakauppa ulkoa

Irveta

Nam. Gimme one.

Taidetta

Durmstrangin laivan pienoismalli

Tylypahkan pienoismalli

Bussilla piti olla takaisin tasan kello 18.30, mutta en ollut ainoa, joka kärsi tiukasta aikataulusta ja mattimyöhäisten takia kotimatka alkoi vasta seitsemältä. Kyllähän tuossa vaiheessa jo aikalailla ramasi, joten yritin nukkua huonolla menestyksellä. Nukahtaminen on muutenkin niin vaikeaa, ja liikkuvassa kulkuvälineessä se on vielä vaikeampaa. Jossain vaiheessa kuitenkin havahdun horroksestani, kun jotain tapahtuu ympärilläni. Edessäni istuva ihminen on kääntynyt minuun päin ja sanoi selvällä suomenkielellä jotain "Ai anteeks, ei kai me herätetty sinua?". Meni jotain viisi sekunttia ja meinasin saada paskahalvauksen, koska luulin olevani ainoa ainoa suomalainen reissulla. Kävi ilmi, että tämä Satu on Warringtonin kampuksella Erasmus-vaihdossa ja myöskin suomalainen. Oikein hyvä lisä joukkoomme. Nyt meitä on jo seitsemän!

Lyhyen pikapysähdyksen jälkeen vieressäni istuva Seda virkistyi kahvin voimalla loppumatkaksi ja pysyi ensimmäistä kertaa koko päivän aikana hereillä bussissa. (Olen niin kateellinen, että toinen nukahtaa tuosta vaan, kun linja-auto lähtee liikkeelle...) Meillä olikin oikein rattoisa loppumatka, kun Seda yritti opettaa minua puhumaan turkin kieltä. Olin kerrassaan lahjaton siinä lajissa. Turkissa on sellaisia äänteitä ja kirjaimia, joista en ole ennen kuullutkaan, joten tunsin olevani kuolonkorinoissaan kärsivä pieni eläin, kun yritin saada kieleni taipumaan oikeaan asentoon. Meidän pitää selvästikin treenata enemmän. Sovimme tavoitteeksi, että ensi kesänä pystyn Suomessa tilaamaan pizzan turkklaisesta pizzeriasta turkiksi. Siinä onkin haastetta.

Perillä lähtöpisteessä olimme illalla yhdentoista jälkeen. Ensimmäistä kertaa jätin valmistautumatta seuraavan päivän luennolle, koska ei vaan jaksanut. Liian pitkä päivä takana, joten menin suoraan nukkumaan.