tiistai 29. heinäkuuta 2014

Sessu-Tessun vierailu 6.-13.6.

Sedalla oli kaveri kylässä tuossa kesäkuun puolessa välissä ja kävimme yhdessä syömässä viimeisenä iltanani Chesterissä. Kyselin sitten, että mitä he ovat tehneet viime päivinä. Ensimmäisenä päivänä he olivat kolunneet Chesterin läpi, seuraavana käyneet Llandudnossa ja harrastaneet siellä ainakin viittä eri aktiviteettia, Livepoolissa he olivat olleet edellisenä päivänä ja kyseisenä päivänä kymmenen tuntia Manchesterissa ja käyneet siellä ainakin kolmessa museossa, kaupungintalolla, nähtävyyksillä ja muuten vain sivistäneet itseään. Tyypillistä saksalaista suorittamista. Vastavuoroisesti he kysyivät, mitä kaikkea tein, kun se minun kaveri oli käymässä. Hämmensin heitä aikalailla, kun totesin, että katottiin minun huoneessa piirrettyjä tietokoneelta viikko ja syötiin ainakin kymmenen litraa jäätelöä.

No harrastettiin mekin joitain aktiviteetteja ja poistuttiin vähintään kerran päivässä uloskin kämpästäni, mutta ei meillä ollut samanlaista suorittamismeininkiä. Lähinnä vaan himmailua ja fiilistelyä. Tämä ystäväiseni tottelee varmaankin parhaiten nimeä Sessu. On sillä virallisempi nimikin olemassa, mutta se on valtionsalaisuus, joten siitä ei puhuta. Me ollaan tunnettu toisemme Hinkulan ajoilta lähtien ja kyseessä on ehdottomasti yksi rakkaimmista ihmisistäni. Me molemmat nyt vaan satutaan olemaan aika laiskoja ja makealle persoja, minkä lisäksi viihdymme toistemme seurassa harvinaisen hyvin, joten emme tarvitse mahdottomuuksia viettääksemme onnistunut loma yhdessä. Hieman sekin kyllä hidasti menoa, että opiskelijabudjetilla ei vaan aina elellä kovin leveästi. Varsinkaan tähän aikaan vuodesta.

Viikonloppu 6.-8.6


Rakkaan ystäväni lento oli määrä saapua Manchesterin lentokentälle perjantai-iltapäivänä ja Chesteriin hänen oli tarkoitus saapua junalla. Sainkin yhden maissa viestin, että täältä ollaan tulossa ja junan pitäisi olla perillä tähän ja tähän aikaan. Olin siinä sitten lähtöä tekemässä asemalle vastaan, kun kuoma soittaa, että hän nyt on täällä perillä ja mitäs nyt. Junat tosiaan toimivat täällä todella hämärästi eikä niiden kulkemisissa ole oikein mitään järkeä. Tässä tilanteessa sain sen sitten taas tuntea nahoissani. Komensin sitten Tessuseni päiväkaljalle ja lähdin hakemaan sitä.

Sieltä sitten aseman terassilta sen yhytin kolpakko kourasta ja ai että oli ihana syöksyä halaamaan toista oikein koko sydämen kyllyydestä. Mikäs siinä oli lämpimässä iltapäiväauringossa jäädä chillailemaan siihen terassille ja vaihtaa kuulumisia. Aikamme juoruttuamme suuntasimme kämpilleni, jossa hieroin sitten hieman jumissa olevaa ja väsynyttä matkalaistani, joka sitten nukahti sängylleni hierontasession päätteeksi. Jonkun pari tuntia se taisi siinä nukkua, minkä jälkeen kävimme hakemassa kaupasta valmispizzat, mässyä ja aamupalaa seuraavaksi aamuksi. Sitten olikin jo myöhä ja loppuillan vietimme syöden halpisjätskiä alusvaatteisillamme ja katsoen Supernaturalia. Tämä laji me osataan.

Seuraavana aamuna nukuttiin oikein pitkään ja nautittiin kiireettömyydestä ja velvoitteiden puutteesta. Päivällä harrastettiin Chesterin kaupunkikierros muureilta käsin samaan tyyliin, kun serkkujen kanssa huhtikuussa. Ihan sattumalta päädyimme vierailemaan joillain kanaalilaivamarkkinoilla, jotka eivät kyllä olleet oikein meille suunnattu. Eikä siellä saanut edes mitään ilmaisia herkkuja! Ihan huonot pippalot. Laukkaradalla oli myös menossa Chester Rocks -festivaalit, mutta ei se meitä oikein kiinnostanut. Esiintyjät olivat suurimmilta osin varsin tuntemattomia, vain Dizzee Rascal oli edes nimenä tuttu. Chesterin "satamassa" kävimme syömässä paikallista jäätelöä, joka oli aivan jumalaisen hyvää. Kallista, mutta ehdottomasti hintansa arvoista. Siinä se kaunis aurinkoinen päivä taas vierähtikin. Illaksi kävimme hakemassa kaupasta tortillatarvikkeita, joista sitten väsäsimme oikein onnistuneen ruoan itsellemme. Tortillat vaan on niin meidän juttu. Illalla kävimme vielä viihteellä. Tällä kertaa kaupungin toisella isolla klubilla eli Cruisessa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus mennä sinne yhdessä muutaman minun vaihtarikaverin kanssa, mutta jotenkin tiemme menivät ristiin ja kommunikaatio ei pelannut, joten emme ikinä törmänneet toisiimme, vaikka saman katon alla olimmekin. Kummallista. Joka tapauksessa meillä oli kahdelleenkin ihan hauska ilta, vaikka tulinkin siihen lopputulokseen, että Rosies on paljon parempi näistä kahdesta. Cruise oli vaan liian siisti ja hillitty. Rosies on taas puolestaan paljon ihmisläheisempi ja meno on parempi. Kaiken lisäksi musiikki oli aivan liian kovalla. Okei, Briteissä se on joka paikassa kovemmalla kuin Suomessa, mutta jotenkin tuntui, että tuolla se oli oikein extrakovalla. Seuraavana päivänäkin tuntui, että kuulo oli mennyt. Ei hyvä.

Muutenkin voisin tähän väliin hieman ujuttaa muutamia huomioita brittien juhlimiskulttuurista. Se nimittäin on ihan analysoinnin arvoinen ilmiö. Chesterissä opiskelijat tosiaan lähtevät societyjensä kanssa ulos aina keskiviikkoisin, jolloin on viralliset opiskelijabileet ja juomat sekä sisäänpääsyt ovat huokeamman hintaisia kuin viikonloppuisin. Kullakin societyllä on omat pubinsa, jotka ne kiertävät seurustelun merkeissä kunnes kaikki menevät Off the Wallin kautta Rosiesiin. Perinteisesti joka viikko on eri pukeutumisteema, joka voi vaihdella smurffeista eläinhahmoihin, ja kaikkea siltä väliltä. Yleisesti ottaen meno on varsin välitöntä ja hauskaa. Sitten perjantaina kaikki perinteisesti suuntavat Students Unionin baariin eli CH1:seen, joka on saanut nimensä Chesterin postikoodista. SU Fridayt ovat ilmeisen suuri juttu.

Tämä on meidän Mass Colour Socialista viime syksyltä

Mutta sitten viikonloppuisin keskikaupungilla onkin ihan eri meininki, kun myös työssäkäyvä nuoriso lähtee viihteelle eikä kaupunki ole pelkästään opiskelijoiden vallassa. Silloin näkee sitä brittien juhlimiskulttuuria aidoimmillaan. Oletteko koskaan katsoneet MTV:ltä Geordie Shorea? Siinä on esitelty brittityyli hieman kärjistetysti, mutta totuudenmukaisesti. Naiset pukeutuvat erittäin niukkoihin vaatteisiin, tissit ovat melkein poikkuisetta tyrkyllä ja mekko niin lyhyt, että toosa näkyy Walesiin asti, kenkien korko on vähintään 15cm, tekorusketuksen takia kaikki ovat ihan porkkanan värisiä ja meikkiä on naamalla koko vuoden tarpeisiin. Ja ihan sama vaikka kroppa olisi kokoa XXL, vaatekoko S mahtuu siltikin päälle. Vaikka väkisin. Ja takkia ei oteta ikinä mukaan. Ei vaikka ulkona olisi pakkasta. Sitten kun mannereurooppalainen lähtee ulos ja laittaa säädyllisemmät kuteet päälle, hän kuulema näyttää siltä, että hänellä olisi ummetusta. Tämä on ihan aidon brittimiehen suusta kuultua. Miehistä taas pahimmillaan kuoriutuu alkukantaisia petoja, jotka ovat valmiita mihin vain saadakseen pillua.

Ihmisten käytös meinaa myös toisinaan muuttua aika kurjaksi. Minulla onkin teoria, jonka mukaan ylikohtelias ja pidättyvä brittikulttuuri kerää paineita ihmisten sisälle ja alkoholin vaikutuksen alaisena ne sitten purkautuvat ihan toden teolla. Kaikenlaista draamaa ja tappelua vuoden aikana ehdin todistaa. Naiset varsinkin meinaavat muuttua todella ikäviksi, kun havittelevat miehiä itselleen. Joskus syksyllä olimme vaihtariporukalla tulossa jostakin iltamyöhään perjantaina ja kävelimme kaupungin läpi. Oli todella kylmä ja kalsea ilta, joten meillä oli kaulahuiveja ja lapasia päällä, ja tästä syystä sitten joku umpihumalainen hoiperteleva kanalauma rupesi sitten meitä haukkumaan ihan ilkeyttään. Eihän se kovin mukavalta tuntunut, mutta kyllä väkisinkin tunsi hieman ylemmyyttä, kun vertasi itseään niihin.

Ja sitä alkomahoolia sitten myös juodaan siihen tyyliin, että homma lähtee hanskasta ja se hanska päätyy jonnekkin kanaalin pohjalle kolmisilmäisten monstereiden ihmeteltäväksi. Usein olen nähnyt ihmisiä kannettavan kotiin tai sammuneena jonnekkin penkille, kun kaveri vieressä vaan näplää älypuhelinta. Kerran yksi mies oli vaan nuupahtanut keskelle katua eikä kukaan välittänyt siitä yhtään mitään. Mentiin sitten Annan kanssa sitä pelastamaan ja herättelemään, ja se oli vaan sitä mieltä, että antakaa hänen nukkua tässä. Silloin oli kuitenkin talvi ja todella kylmä, joten se olisi aika pian jäätynyt siihen kylmälle kiveykselle. Poliisilla ja ambulanssilla uhkailemalla saatiin se sitten siitä lopulta nousemaan ylös ja hoipertelemaan toivon mukaan kotiinpäin. En yhtään ihmettele, että briteillä on aika kyseenalainen mainen juhlijoina tuolla Etelä-Euroopassa. Toisaalta ei suomalaisilla taida olla yhtään sen parempi maine tämän asian suhteen.

Mutta palataksemme takaisin ystäväni vierailuun:

Sunnuntaina oli sitten enemmän henkinen kuin fyysinen krapulapäivä. Kuhan vaan nukuttiin. möllötettiin ja herkuteltiin. Käytiin me sentään Burger Kingissä syömässä kunnon terveysateriat. Sekin oli sellainen kokemus, että teki mieli hakata päätä seinään. Sillä myyjäpojalla oli todella vahva ilmeisesti walesilainen aksentti, enkä minä meinannut ottaa siitä mitään selvää. Ihan epätoivo ja häpeä meinasi iskeä, kun olin kuitenkin sen yhdeksän kuukautta asunut kaupungissa ja piti monta kertaa pyytää sitä toistamaan ja sanomaan hitaammin ja selkeämmin. Ja siltikään ei meinannut ymmärtää. Se poikakin vaikutti aika turhaantuneelta. Aikaisemmin viikolla Edinburghissa tuli itse asiassa vastaava tilanne, kun joku skottimies tuli kadulla mainostamaan jotain hyväntekeväisyysjärjestöä enkä ymmärtänyt sanaakaan sen puheesta. Voinko syyttää suomalaista koulutusjärjestelmää siitä, että se ei tutustuta tarpeeksi laajaan englannin kielen vivahteiden kirjoon vai pitääkö minun myöntää olevani täysi mölli palikka, joka on aivan väärällä alalla?

Maanantai 9.6


Maanantaina me oltiin ihan oikeasti tehokkaita ja herättiin jo aamusta ja suunnattiin iltapäiväksi Chesterin eläintarhaan. Se oli aivan huippupaikka, joka on aivan ehdottomasti koettava Chesterissä käydessä. Niin paljon kivoja eläimiä ja niille oli järjestetty oikein kivat olot siellä. Se on yksi UK:n suurimmista eläintarhoista ja rankattu myös yhdeksi maailman parhaimmista eläintarhoista.

Aamupäivästä meinasi vähän sataa ja oli pilvistä, mutta jotenkin Sessu toimi koko viikon ajan sellaisena säätalismaanina, että aina meidän lähtiessä ulos sää kirkastui ja alkoi paistaa aurinko. Niin kävi myös tänä päivänä ja kun pääsimme paikan päälle, alkoi oikein porotta kunnolla. Meillä oli aivan hurjan kivaa kierrellä ja katsella eläimiä, jotka selvästi nauttivat mukavasta säästä ja olostaan.

Aloitimme magnusteista.

Ne olivat vallattoman söpöjä!


Sarvikuonoa nukutti kovin

En oikein tiedä, mitä nämä olivat, mutta kovin eläväisiltä kavereilta ne vaikuttivat


Mitä lie antilooppeja

Hyeenoja


Nämä oli ihan parhaita!

Ilmeisesti jotain muurahaiskarhuja

Joilla oli niin kivaa vaan kölliä tuolla vierekkäin. Välillä ne saattoivat potkia toisiaan ja vaan jatkaa uniaan


Jotain minibambeja

Seepra

Lisää leijonan ruokaa. Takana rakennetaan eläintarhan laajennusosaa


Näiden laji on täysi mysteeri

Mutta ne oli tosi jänniä

Melkein nähtiin niiden harrastavan eläinseksiä

Rumin lintu maan päällä





Punapanda <3

Se oli ihanan touhukas ja laukkaili ympäri aitaustaan

Sillä välin sen kaveri taas oli nokosilla

Tirppa

Pöllö

Tiikerit olivat päivänokosilla


Toinen tirppa

Paljon tirppoja!

Pingviineillä oli ruoka-aika


Jättiläissaukkoja odotin ehkä kaikkein eniten. Ne voivat kasvaa jopa kaksimetrisiksi!

Saatiin odotella ja etsiä niitä ihan tosissaan, mutta sitten ne suostuivat näyttäytymään

Ja ne oli niin mainioita!

Saukkorakkauteni vain yltyi


Merihevosten kimppakivaa


Me löydettiin Nemo!


Kilpikonnistakin oli yllättävän haastava ottaa kunnon kuvaa

Flamingoja

Nämä isommat kilpparit olivat jo helpompia kuvattavia

Okapi

Kirahvit oli kanssa söpöjä




Nämä olivat varmaan jotain possujen ja vesipuhveleiden risteytyksiä

Lapsi oli aivan syötävän suloinen




Korppikotkia

Oli ne häijyn näköisiä

Norsut olivat päivän huipennus!



Pikkuronsu oli niin tomera!






Päivän lopuksi kierrettiin sitten matkamuistomyymälä ostamatta sieltä mitään, mutta aiheuttaen erittäin paljon yleistä pahennusta. Ihme, että ne eivät heittäneet meitä sieltä pihalle. Nauraa räkätettiin jäätävän väsymyksen takia ihan kippurassa ja mm. miekkailtiin leluilla. Ai, että meillä olikin niin hauskaa.






Oisin halunnut nuo kaikki



Toteemikirjani


Ne olivat vauvantekohommissa

Se oli pystyssä, kun ne tultiin paikalle. Sitten se ei enää pysynytkään pystyssä...

Tässä uloskäynnin kupeessa vielä nähtiin, kun ukkosorsa raiskasi vaimokkeensa. Se järkytti kovin kiinalaisia turisteja

Bussilla suuntasimme takaisin Chesteriin ja kävimme syömässä Bouverie-pubissa. Maanantaisin siellä saa perinteisiä pubiruokia -50% tarjouksella, joten saimme ei-nyt-niin-tajunnanräjäyttävää-mutta-ihan-syötävää ruokaa ihan alle vitosella. Ihan hyvä diili. Kaupan kautta suuntasimme jo tuttuun tyyliin tietokoneen ääreen katsomaan piirrettyjä illaksi.

Tiistai 10.6 & keskiviikko 11.6


Tiistaina sitten lähdimme tutustumaan Chesterin keskustaan ja harrastimme yleistä källäilyä. Ensin kävimme tutustumassa minulle jo niin tuttuun katedraaliin, jonka kahviossa vietimme pitkän kahvitauon ja kävimme syvällisiä keskusteluja. Siitä sitten suuntasimme nauttimaan Chester Meadows'seista ja olisimme halunneet käydä moikkaamassa heppasiani, mutta siellä olikin joku projekti meneillään niiden suhteen eikä meitä päästetty ponien laitumelle. Se oli varsin ikävää. Taivaanrannassa kummitteli massiivinen ukkospilvi, joten päätimme siitä sitten livahtaa takaisin kotiinpäin ennen myräkkää.

Matkalla löysimme kuitenkin joenvarresta varsin vallatonta hupia, joka sai meidät pysähtymään ja ihmettelemään meneillään olevaa show'ta. Siinä oli jonkinlainen kanotointikoulu menossa. Hirmuinen määrä tyyppejä rämpi vedessä sellaisilla pienillä ja kiikkerillä kanooteilla, ja vähän väliä ne kaatuilivat tai saivat ne kanoottinsa keulimaan, ja olivat hukkua. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta sivusta seurattuna se oli varsin koomista. Me vaan naurettiin vedet silmillä siinä rannassa ja jälleen kerran aiheutettiin yleistä pahennusta, pirun turistit tuli pällistelemään ja mollaamaan viattomia ihmisiä. Kaiken lisäksi siihen tuli joku pariskunta tekemään lähtöä vesille sellaisilla isommilla kanooteilla ja niillä oli koira mukana. Tämä koira oli niin innoissaan veneille lähtemisestä, että se vaan juoksi kanootin ympärillä ihan paineissaan ja välillä hyppäsi kyytiin, että eihän häntä varmasti unohdeta. Sen koiran seuraaminen oli meille jälleen kerran suurta hupia ja voin vaikka vannoa, että se koira sai  historian suurimman henkisen orgasmin, kun se kanotti laskettiin vihdoin vesille ja se pääsi mukaan. Sitten se nökötti niin tyytyväisen ja pätevän näköisenä siellä keskellä jokea. Kerrassaan valloittava tapaus. Tämän kaiken seuraamiseen meillä meni loppujen lopuksi melkein tunti ja ukkonenkin oli mennyt menojaan jo aikoja sitten. Ja tuo kanoottitouhu vaikutti niin mukavalta, että nyt tekisi itsekin mieli päästä vähän kanotoimaan. Tässä tätä kirjoittaessani vain ihmettelen miksi en ottanut tuosta kanoottiepisodista kuvia tai videonpätkää. Siitä olisi tullut Youtube-hitti!

Ja näin meidän päivä oli taas aika hyvin kulutettu telemättä oikeastaan mitään. Nälkäkin alkoi jo painaa ja lähdimme tällä kertaa oikesti suuntaamaan kotia päin. Matkan varrella kävimme Grosvenor Parkissa ja siellä oli taas niitä hellyttäviä ja kesyjä oravia. Yksi oikein pulskassa kunnossa oleva tapaus tuli oikein kerjäämään meiltä ruokaa, joten pakkohan meidän oli sille antaa meidän evässipsejä. Se meni suorastaan villiksi siitä suolan ja rasvan määrästä eikä meinannut saada tarpeekseen siitä herkusta. Nassutti silmät pyöreänä ihan onnesta soikeana sipsin toisensa perään. Ja taas me vaan nauretaan vieressä. Varsinkin kun yritettiin tarjota sipsiä kanssa yhdelle vieressä kärkkyvälle pululle, mutta se oli niin pälli, että ei se osannut edes syödä sitä ja kurre tuli ja vei senkin herkun. Hulluilla halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti mennä minun kämpille syömään, mutta laiskuus ja halpa pubiruoka voittivat. Yllätyin itsekin, kun huomasin, että Off the Wallissa tarjoillaan päivisin ruokaa ja vieläpä varsin edullisesti. Suuntasimme siis sinne ja saimme kaksi jälleen kerran ei-niin-kulinaristista-nautintoa-mutta-ihan-syötävää annosta yhden hinnalla. Oli jotenkin hämärä kokemus käydä tuossa paikassa päiväsaikaan ja selvinpäin. Pitänee vielä mainita, että säätalismaanini toimi kuin kello ja se kauan odottamamme sade alkoi sillä hetkellä, kun istuimme pöydän ääreen, mutta poislähtiessämme oli taas oikein somaa ja aurinkoista. Loppuilta menikin samalla rutiinilla kuin kaikki edellisetkin.

Keskiviikko pyhitettiin sitten Chester-shoppailulle. Varsinkin Primarkista tuntui jälleen kerran löytyvän vaikka mitä kivaa. Käytiin myös Funky Cow'ssa ostamassa pirtelöt ja nautittiin ne ihanassa auringonpaisteessa katedraalin puutarhassa. Oreo-pirtelöni oli aivan jumalaisen herkullinen! Ja päivälliseksi fish'n chips, koska se nyt vaan on must. Eipä keskiviikkona mitään sen kummenpaa.

   

Torstai 12.6 ja perjantai 13.6


Torstaina vaihdoimmekin maisemaa ja kävimme Liverpoolissa. Siellä jatkoimme edellisenä päivänä alkanutta shoppailuoperaatiota varsin onnistuneesti ja varsinkin Forever 21:sta lähti mukaan paljon ihanan värikkäitä kesävaatteita, jotka ovat nyt kyllä tulleet tarpeeseen. Tässä vaiheessa olimme viettäneet niin tiiviisti aikaa toistemme seurassa viimeiset päivät, että olimme jo kasvamassa toisiimme kiinni ja sulautumassa yhdeksi henkilöksi. Tämä tuli ilmi mm. siinä, että ostelimme prikulleen samoja asioita: turkoosit hameet, pinkit farkut ja pinkkiraitaiset laukut. Lisäksi aloimme puhua samoja asioita samanaikaisesti. Esimerkiksi kun näimme McDonaldsin, molemmat tuijotti vain himoiten sisälle ja tokaistiin kuorossa "Mäkkäri". Sitten vilkaistiin merkitsevästi toisimme ja sama toistuu: "Vitun läskit". Se oli maaginen hetki. Sitten me mentiin sinne mäkkäriin. Tosin vain välipalalle.

Myöhemmin päivällä käytiin syömässä ihan oikeassa ravintolassa ja tällä kertaa syötiin hieman laadukkaammin kuin edellisinä päivinä. Kävimme myös siellä Titanic-näyttelyssä, jossa minä olin käynyt jo aikaisemminkin. Jäimme ihan tosissaan tutkimaan matkustajien nimilistaa ja yllätykseksemme siellä oli hämmentävän paljon suomalaisia nimiä. Toki tiesin jo etukäteen, että Titanicilla oli suomalaismatkustajia, mutta tuolla hetkellä se jotenkin konkretisoitui, kun mm. tajusi koko Panuloiden perheen kadonneen merelle. Karua. Ei me kuitenkaan jääty pitkäksi aikaa murehtimaan moista, vaan nautittiin jälleen mitä kauneimmasta englannin kesästä. Vielä ennen takaisin Chesteriin suuntaamista nautimme jälleen kerran pirtelöt Liverpool One -ostoskeskuksen kattoterassila ja vaan chillailtiin viimeisen yhteisen illan kunniaksi.

Perjantaille ei suunniteltu mitään kummempaa aktiviteettia, koska rakkaan ystäväni oli lähdettävä Suomea kohti jo iltapäivästä ja mehän tunnetusti tykätään nukkua pitkään. Pieni jännitysnäytelmä tapahtui vielä Chesterin juna-asemalla, kun Sessun juna oli peruttu, mutta onneksi Chesteristä pääsee Manchesterin lentokentälle kolmea eri reittiä, joten vaihdettiin vaan lippu vaihtoehtoiseen junaan, ja kaveri pääsi turvallisesti kotiin. Jäähyväisemme eivät olleet liian haikeat, koska minun vaihtoni oli jo loppumaisillaan ja Suomessa meille ei luojan kiitos tule tuollaisia puolen vuoden eroja toisistamme. Tuosta Sessun lähdöstä tosiaan alkoi myös minun lähtölaskentani, koska olin itse suuntaamassa samalla matkalle jo viikon päästä.

Tällainen oli meidän yhteinen lomaviikkomme. Ei todellakaan juostu paikasta toiseen tuli hännän alla hampaat irvessä suorittamassa, mutta silti aika meni kivasti eikä ollut tylsää. Jätskiä tosiaan syötiin varmaan se 10 litraa ja se on nyt jämähtänyt tiukasti vyötärölle, mutta mitäs pienistä. Ja saatiin me sentään katsottua useampi jakso sitä Supernaturalia ja lisäksi Tarzan, Pocahontas II ja Baltot. Tuon perusteella voisin vaikka väittää, että saatiinhan me vaikka mitä aikaan! Vaikkakin saksalaisilla kriteereillä meidän loma olikin täysi floppi. :P