Lake District

Lake District on kansallispuisto luoteis-Englannissa. Nimensä mukaisesti siellä on paljon järviä ja oikein komeita maisemia. Kävin tänään yliopiston kv-toimiston järkkäämällä päiväreissulla tuolla. Matkan organisointi oli ulkoistettu BusyBus-yhtiölle, jonka mukana kävimme syksyllä myös siellä pohjois-Walesissa. £28 hintaan sai 10h pikkuloman minubussissa.

Bussi starttasi (kerrankin ajallaan) aamukahdeksalta yliopistolta ja matka järville kesti pari tuntia. Kuuden jälkeen herätessäni aurinko kuikisteli oikein lupaavasti taivaanrannassa, mutta Chesteristä lähtiessämme alkoi sataa. Ja sitä sadetta sitten riittikin taukoamatta koko päiväksi. Vasta takaisin Chesterissä se lakkasi. Tuo sade sitten latistikin hieman koko matkaa, kun oli niin märkää, harmaata ja ankeaa. Yleensä tässä maassa sade tulee kuuroina, mutta tietenkin juuri tänään oli sitten tällainen poikkeuspäivä. Silläkin voi olla toki vaikutusta, että Lake District on oppaamme mukaan koko Britannian sateisin alue.

Ja tuo oppaamme oli aika jännä tapaus. Hän oli samalla myös kuskimme päivän aikana. Hänen nimensä oli James ja hän oli kovin, kovin nuoren näköinen. Ensinäkemältä olisin sanonut, että jopa niin nuori, että hän ei oikeastaan kuuluisi edes auton rattiin. Mutta joo, oikein hyvin se osasi kyllä ajaa kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteilläkin ja hienosti motarilla tekstaili ratissa. Oikein herttainen tapaus loppujen lopuksi.

Päivän ensimmäinen kohde oli Bowness-on-Windemere. Oikein tyypillinen idyllinen ja vanhanaikainen pikkukaupunki, jota emme sen tarkemmin tutkineet, vaan menimme suoraan risteilylle järvelle. Se olisi varmasti ollut todella kiva kauniina kesäpäivänä, mutta nyt tosiaan ympärillä oli niin paljon sumua, että nippa nappa näki rannalle ja vettä satoi koko ajan.

©Mari

©Mari

©Mari

©Mari

©Mari

©Mari

Risteilyn päätepysäkki oli toinen hyvin paljon edellisen kaltainen pikkukaupunki - Ambleside. Siellä saimme kierrellä vapaasti vajaan tunnin tutkien kaupunkia ja lopuksi kävimme "kahvilla", vaikka kukaan ei oikeastaan juonutkaan kahvia. Tuosta jatkoimme bussilla ylemmäs kukkuloille ja kävimme vähän kävelemässä luonnossa. Kiekka oli varmaankin jonkun reilun kilometrin pituinen, mutta tiivisti kivasti alueen ominaispiirteet tuossa matkan aikana. Tuossa vaiheessa sade oli tauonnut pieneksi tihkuksi, joten ulkoilutin hieman kameraa, että saisin edes jotain todistusaineistoa. Tykkäsin kovasti tuosta paikasta ja nyt minua hieman himottaisi päästä vaeltamaan sinne hevosen selässä. Siitä näkövinkkelistä kun maailma vaan näyttää niin paljon paremmalta.

©Mari

©Mari

©Mari

Sam, Seda, Wiebke ja Mari

Lampaat oli tylsiä ja juoksivat karkuun, kun niitä yriti mennä paijaamaan

Tihkusateessa kuitenkin kastui ihan mukavasti ja olikin kiva, kun seuraavassa pikkukylässä pysähdyimme pubiin syömään. Tilasin leivän, jossa oli lihaa ja sipua ja jotain tössyä välissä. Se oli aivan hurjan herkullinen. Ja koska olen ruoanystävä (lue: läski) söin myös puolet Soilen burgerista, kun se ei sitä jaksanut loppuun. Heikko nainen.

Ruokatauon jälkeen matka jatkui päivän viimeiseen kohteeseen, joka oli  Grasmeren pikkukylä. Täydellinen kopio kahdesta edellisestä eikä sielläkään ollut mitään sen kummempaa ja päädyimme taas vain haahuilemaan ympäriinsä. Oli siellä sentään oikein söpö pieni suklaapuoti, josta ostin käsintehtyä suklaata ja Pandan lakupatukan! Se patukka oli matkannut tänne Vaajakosken tehtaalta asti ja maisui niin kotoisalta että. Ah.

Tulomatkalla melkein kaikki (minua lukuunottamatta) vetelivät vain hirsiä bussissa. Niin se raikas ulkoilma vaan väsyttää virkeätkin lapset. Teki ihan hyvää saada vaihtelua tähän jokapäiväiseen möllöttämiseen, mutta tuo kurja sää tosiaan oli haittatekijä. Maisemia ei oikein nähnyt, kun joka puolella oli vain sumua ja bussin ikkunatkin olivat ihan huurussa. Ja vaikka hyvästä varustuksesta johtuen en kastunutkaan litimäräksi, niin siltikin sateella vaan on mukavampi pysytellä sisätiloissa. Mutta eipä säätiloille ikinä oikein mahda mitään. Ensi kerralla sitten auringonpaistetta ja jätskin syöntiä terassilla.