Cheshire County Show 17.6.

Ja tämäkin postaus tulee vain kaksi kuukautta jälkijunassa! #ahkerabloggaaja

Joskus tuossa keväällä ihan sattumalta huomasin yhdestä lehtisestä pienen ja mitättömän mainoksen tällaisestä Cheshire County Show'sta. Kyseessä oli siis kaksipäiväinen maatalousnäyttely Knutsfordissa aivan Chesterin naapurissa. Selvittelin hieman asiaa hintojen ja kuljetuksien osalta, ja pakkohan siellä oli päästä käymään. Tämä oli sentään yksi suurimpia vastaavia tapahtumia koko maassa! Hintaa yhden päivä lipulle tuli £15 ja edestakainen junalippu oli £12. Ja ehdottomasti hintansa arvoinen reissu! Kelikin vielä suosi, kun oli oikein mukavan lämmintä, mutta puolipilvistä, niin ei tarvinnut läkähtyä ja kärsiä kuumuudesta.

Vaikka kovaa vauhtia olenkin viimevuosina urbanisoitunut, niin sydämeltäni olen silti maaseudun kasvatti ja eläimet varsinkin kiinnostavat. Onhan ne minun hevostenhoitajan paperitkin ihan maatalousalan perustutkinto. Harmillisesti Chesterissä ei enää tässä vaiheessa ollut juuri ketään kaverereita jäljellä, vaan kaikki olivat karanneet jo kesälomille. Ja ne pari jäljellä olevaa eivät olleet kiinnostuneita tällaisesta aktiviteetista, joten sain ihan itsekseni tämän päivän viettää, mutta eipä tuo juuri haitannut. Sainpahan ihan oman mieleni mukaan kierrellä näyttelyaluetta ympäri.

Edellisenä päivänä Mimi yritti minua kovin suostutella lähtemään ulos kanssaan, mutta päätin kieltäytyä, koska halusin suunnata Knutsfordin suuntaan jo aamusta. Yöllä kuitenkin totesin, että olisi ollut ihan sama lähteä vähän hauskaa pitämään, koska nukkumisesta ei taaskaan meinannut tulla yhtään mitään ja rakas huoneeni oli kuin pätsi viikkoja jatkuneiden aurinkoisten kelien takia. Nukuin siis jälleen kerran vain muutaman hassun tunnin ja yhdeksältä hyppäsin junaan. Matka kesti sellaiset kolme varttia ja olin taktikoinut ovelasti, että tällä junalla ehdin Knutsfordin asemalta kymmeneltä lähtevään ilmaiseen bussikuljetukseen näyttelyalueelle.

En todellakaan ollut ainoa kyseiseen bussikyytiin halukas lähtijä, joten suuntasin jonon jatkoksi ja pian jono jatkoi kasvamistaan perässäni. Britit niin hallitsee tämän lajin. Siinä joku pariskunta saapui paikalle, mutta huomasivat tuttujaan jonon etupäässä ja jäivät siinä vaihtamaan muutaman sanan. Kesti ehkä 15 sekuntia, kun jonon perältä oikein vaikuttavalla auktoriteetilla mies huudahtaa, että eipäs etuilla siellä ja tulkaas tänne jonon hännille. Kiltisti pariskunta totteli eikä tilanteesta kehkeytynyt suurempaa kohtausta tällä kertaa. Kello tuli jo kymmenen, mutta yllätten bussia ei vaan kuulunut. Varttia myöhemmin ihmiset alkoivat jo hermostua ja joku soittikin näyttelynjärjestäjille. Pian selvisikin, että bussi olisi myöhässä onnettomuuden takia. No kappas, pitkästä aikaa. Osa jo kyllästyi odotteluun ja lähtivät takseilla, mutta kyllä se bussi sieltä lopulta tuli. Yhdeltätoista. Vain tunnin myöhässä.

Näin ollen näyttelypaikalle pääsin 11.20 eli tuntia aiottua myöhemmin. Hieman harmitti, koska tunnissa olisi ehtinyt vaikka mitä, mutta eipä sille mitään voinut. Näyttelyalue oli nimittäin massiivinen. Tämä oli tällainen koko perheen tapahtuma, joten siellä oli vähän kaikkea. Heti sisäänkäynnin luona oli riveittäin vanhoja traktoreita ja autoja. Isikin olisi varmasti ollut kiinnostunut niistä. Minua tosin innosti enemmän niiden vieressä ollut Farmers' Market. Jälleen kerran niin paljon kaikkia ihania juustoja, hilloja, kakkuja, herkkuja... ja ilmaisia maistiaisia. Syvemmällä markkina-alueella oli myös Food Hall, jossa oli vielä lisää ruokaa. Siellä oli jopa kaksi isoa telttaa omistettu pelkille juustoille. Olin taivaassa. Viime kerrasta viisastuneena ostin ihania hilloja ja muutimia juustoja ennen kuin ne loppuivat konsanaan. Sitten toin ne tuliaisena kotiin ja heinäkuun alussa pidettiin äidin ja Sessun kanssa juuston- ja viininmaistajaiset. Se oli oikein onnistunut ilta, joka kyllä saattoi hieman eskaloitua viininjuonnin osalta ja joku meistä saattoi käydä pellossa juoksemassa nakusillaan sen seurauksena. Mutta se on jo ihan eri tarina.

Meidän viinin-... eikun siis juustonmaistajaisista

Ympäri näyttelyaluetta oli erilaisia ruokakojuja. Yhdestä niistä ostin myöhemmin iltapäivällä hävyttömän hintaisen ja suoraan sanottuna aika ala-arvoisen burgerin ja limpparin. Pirun kartellihinnat. Toisekseen kiinnitin huomiota kuinka paljon siellä oli koiria. Tuntui, että puolet vierailujoista oli ottanut lemmikkikoiran mukaansa.

Ruokatorin koluttuani suuntasin ihailemaan niitä elukoita. Kanateltan skippasin suosiolla, koska aika oli rajallinen enkä erityisemmin välitä kanoista. Paitsi paistinpannulla. Ensimmäisenä ohjemassa oli siis vuohia. Lampaistakaan ei ole koskaan ihmeemmin perustanut, mutta nämä vuohet menivät kyllä suoraan sydämeen. Varsinkin sellaiset minikokoiset pygmivuohet olivat niin herttaisia! Haluan oman vuohen!

Vuohinäyttelyt

Tämä kaveri oli minun ehdoton lemppari!

Se oli niin herttainen ja isokorvainen

Ja olisi kovasti halunnut tulla syliin <3

Tukkajumala

Nämä herrat olivat hieman karunnäköisiä, mutta todella sympaattisia

Kutkuttaa

Niillä oli pinkit loimet, ettei tulisi kylmä. Awww

Sitten oli seuraavan vuohirodun näyttelyvuoro

Vuohien jälkeen siirryin heppapuolelle. Kyllä siinä meinasi olla heppatyttö ihan solmussa, kun siellä oli niin paljon ihania poneja! Minulla on tuolla hyllyssä kasa jotain hevostietokirjoja lapsuudesta ja tuolla oli aivan samanlaista kuin niissä kirjojen kuvissa. Se oli taianomaista. Olisin voinut päivän viettää pelkästään eri ratsastuskenttien laidalla haaveillen pienistä karvaisista poneista. Ensimmäisellä kentällä oli menossa esteratsastuskilpailut, mutta en katsonut kuin muutaman ratsukon, koska näitä nyt näkee kotosuomessakin. Kentän vieressä oli pitkä rivi erilaisia hevostarviketelttoja, joiden ohi jouduin kävelemään laput silmillä, koska ei minulla olisi ollut mitenkään matkalaukussa tilaa kuskata yhtään mitään ylimääräistä kotiin.

Kuinka ihana pieni loimi!

Sitten siirryin seuraamaan exmoorin ponien rotunäyttelyä. Haluan ainakin tusinan exmoorin poneja. Ne vaan oli niin söpöjä.

Sitten siirryin sellaisen kentän laidalle, jossa oli paljon erilaisia heppoja. Oli tuspujalkaa, pientä ja suurta, energistä ja laiskaa. Sain niin monta ponigasmia. Ilmeisesti tämä oli vaan lämmittelyrinki, mutta eipä tuo minua haitannut. Olin vaan sillä lailla, että haluan tuon ja tuon ja tuon ja tuon. Ja vielä tuon ja tuon. Ja vielä tuon. Pahoittelen kuvien huonoa laatua. En ole oikein harrastanut ratsastusvalokuvaamista eikä minulla ole kalustoa kunnon kuvien napsimiseen.

Tästä seuraavan kentän laidalla oli menossa näyttelyluokka ratsain aikuisille hevosilla ja vieressä lapsille poneilla. Nämä olivat kuin suoraan niistä minun lapsuuden heppakirjoista!

Pitää olla hienona

Kaiken kaikkiaan vietin varmaan lähemmäs pari tuntia näiden kenttien laidalla ja iltapäivän edetessä puolipakolla revin itseni jatkamaan matkaa, että näkisin muutakin. No muutakin ja muutakin. Ohjelmalehtistä tutkiessani huomasin, että lähellä olisi näytös Clydesdalen hevosilla. Sinne siis! 100 metrin matkalla ihmettelin taas sitä lemmikkikoirien määrää ja haikailin pomppulinnojen ja lasten huvipuistolaitteiden perään. Miksi niitäkin ei voi suunnitella aikuisten ihmisten raamien ja painojen mukaan? Ihan tyhmää, että ei-oikeastaan-aikuiset aikuiset eivät pääse leikkimään niissä! En tietenkään ole kateellinen lapsille... Isojen heppojen näytöksestä missasin ensimmäisen puolikkaan, jossa ne mm. hyppivät esteitä. Pari viimeistä loikkaa vaan ehdin näkemään. Sitten ne esittivät katrillin. Varsin hauskan näköistä menoa.

Sitten himmailin ympäriinsä katsellen eri näytteilleasettajien kojuja. Siellä oli mm. samanlaisia puuveistoksia, joiden tekemisestä on kilpailtu Koljovirran leirintäalueella. Löysin myös metsästyshaukan ja -koiria.

Tuolla alueella olikin lähinnä kaikenmaailman metsästysjuttuja, jotka eivät minua oikeastaan ihmeemmin kiinnosta. Mutta onneksi pääkentällä oli juuri alkamassa kilpailunäytös shire- ja clydesdalevaljakoille. Se oli komean näköistä menoa, kun isot hevoset vetivät isoja kärryjä. Niiden piti esittää käynnissä ja ravissa tietynlainen kuvio, johon kuului suoraa uraa, ympyröitä ja kahdeksikkoja. Siisteimmin ja vaivattomimmin esiintynyt valjakko voitti kisan. Oli kyllä niin viimeisen päälle pyntätyt hevoset, valjaat, kuskit ja rattaat. Näytti todella haastavalta sompailla tuollaisen nelivaljakonkin kanssa, vaikka kenttä olikin iso. Hevoset on kuitenkin isoja samoin kuin perässä tulevat rattaat. Ja vielä kun kyseessä on tällainen erikoinen tilaisuus, niin jotkut ponit olivat hieman pinkeän näköisiä. Olisi ollut kyllä jännät paikat olla tuolla kuskin penkillä ohjaksissa.

Voittajat

2. sija

3. sija

Päivän hevoskiintiö alkoi jo täyttyä, joten tarvitsin jotain muuta vaihteluksi. Vilkaisu ohjelmalehtiseen ja olin jo suuntaamassa katsomaan paimenkoiranäytöstä. Matkalla tuolle kentälle ohitin traktorikentän ja löysin sieltä jo jopa yhden Valtran! Kuinka kotoisaa. Joka tapauksessa paimenkoiranäytös oli vaikuttava. Joku mies Walesista oli siellä esittelemässä koiriaan, jotka paimensivat... *pidätelkää jännityksestä henkeä*... ei lampaita vaan ankkoja. Se oli varsin veikeä yllätys. Ankkapolot saivat ihan tosissaan painella bordercollieita karkuun. Sen vanhempi koira oli tosi pätevä ja toimi pelkästä ajatuksesta, mutta sillä oli mukana myös sellainen nuorempi säheltäjä, joka ei meinannut millään pysyä nahoissaan. Sai mies ihan tosissaan komentaa tätä penskaa, kun se olisi vaan halunnut paimentaa ihan höpönä. Näytös oli todella kiva ja lopussa mies kutsui kentälle kasan lapsia, jotka saivat osallistua näytökseen. Se oli todella hellyttävää, kun lapset olivat niin innoissaan asettueessa kentälle radaksi, jonka läpi koira paimensi ankkalaumaa.

Isillä on melkein samanlainen!

Heti perään samalla kentällä alkoi poliisikoiranäytös, joten jäin samantien katsomaan myös sen. Sekin oli ihan mielenkiintoinen. Ensimmäisenä esiintyi 10v. huumekoira, joka oli kunnon konkari, mutta silti ihan höselö. Rodultaan poikkeuksellisesti joku spanieli. Sen ohjaajakin naureskeli, että ei tämä oikeastaan tottele ollenkaan, eikä edes tiedä peruskäskyjä kuten istu tai maahan, mutta se vaan on uskomattoman hyvä haistamaan rahaa ja huumeita. Ja niin se kyllä olikin. Sellaisella tohinalla tutki ja äkkiä myös löysi etsimänsä. Ja sitten se oli niin polleena ja ylpeänä itsestään. Tämän jälkeen kentän valtasi poliisipartioiden koirat. Ensimmäinen niistä oli todella hyvä, kokenut ja osaava. Jälkimmäisenä esiintynyt oli taas ollut viimeiset puoli vuotta jostain syystä poissa töistä ja se oli vähän liian innoissaan ja kaikki käskyt tapahtuivat pienellä viivellä, mutta kyllä se silti suoritti ihan välttävästi.

Näiden näytösten jälkeen iltapäivä oli jo pitkällä enkä ollut ollenkaan kiertänyt lehmien, lampaiden ja possujen osaa näyttelyalueesta. Tepastelinkin sinne pikapikaa. Näyttelypäivä alkoi lähestyä jo loppuaan, eikä enää ollut mitään näyttelyitä ja ihmisetkin alkoivat pikkuhiljaa valua koteihinsa päin. Eläinteltat olivatkin melkein tyhjiä ja löysin paljon väsähtäneitä elukoita, jotka olivat puolinukuksissa aitauksissaan. Jos totta puhutaan, niin Hinkulan ykkösellä kävin sellaisen kurssin, jolla opeteltiin tunnistamaan mm. eri lehmärotuja. Siitäkin kurssista taisin vitosen saada, mutta en kyllä osaa nimetä yhden yhtä näissä kuvissa esiintyvää tähteä. Aika on tehnyt tehtävänsä. Agrologiopiskelijat ruudun sillä puolen saavat luvan päteä.

Ne on niin keltaisia!

Juuri kouriutuneita tirppoja! 

TSIRP!

Nasuja

Soma

En tiedä miten tämä kaveri oli eksynyt lehmien seuraan

Ajatelkaa kuinka paljon siitä saisi pekonia irti <3

Tämä oli hauska kaveri. Hyvin seurallinen ja kinnostunut.

Sillä oli söpö töpselinenä ja se sanoi röf röf

Possujen mopsiversio

Voi herttinen! <3

Päivän päätökseksi Cheshiren poniklubeilla oli hurja aikaratsastuskilpailu pääkentällä. Sitä ennen kiersin pikaisesti loput näytteilleasettajien kojut ja söin sen pettymysten burgerini. Alkoi olla jo sellainen väsymys ja nälkä, että mielenkiinto ei meinannut riittää enää mihinkään. Nestehukkaakin taisi hieman olla ilmassa, kun join kokispullon suurinpiirtein yhdellä hörppäisyllä. Onneksi tämä ratsastuskilpailu oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä, joten ruoan avulla piristyin ihan mukavasti sitä katsoessani. Ratsukoiden piti mahdollisimman nopeasti ratsastaa läpi rata, joka koostui erilaisista esteistä ja erikoisesteistä sekä tiettyjen esteiden kiertämisestä. Kilpailu mentiin viestiperiaattella, jossa raippa toimi viestikapulana. Ei se mitään kaunista ratsastusta kyllä ollut, mutta erittäin yleisöä kiinnostava laji, koska välillä meno oli todella villiä ja ponit kieltelivät ja olivat ihan pinkeinä. Suomessa ei tuollaista menoa näkisi missään julkisessa tilaisuudessa, ja jos näkisi, niin ht.netin raati menisi siitä aivan sekaisin.

Aluksi joukkueet kävelivät esittäytymiskierroksen

Kaikkiaan joukkueita oli kahdeksan

Jostain syystä melkein jokaisessa joukkueessa oli yksi kirjava poni

"En varmana mene tuosta!"

"En missään nimessä!"

Tuo kisa kesti viidestä kuuteen ja oli päivän viimeinen aktiviteetti näyttelyväen puolesta. Minäkin tein jo lähtöä ja ostin vielä Cheshire ice cream -jäätelötötterön jälkiruoaksi. Tämä jäätelö ei vaan ikinä petä. Vähintään yhtä hyvää kuin aito italialainen jätski. Ilmaisbussi lähti tällä kertaa ihan ajallaan klo. 18.20, mutta matka Knutsfordin juna-asemalle kesti kaksi kertaa tulomatkaa pidenpään, koska tuhansittain ihmisiä lähti juuri samaan aikaan kotimatkalle. Minua tuo ei oikeastaan haitannut, koska ehdin silti ihan hyvin junaan ja selvisin Chesteriin ongelmitta. Pikaisesti kävin kaupasta hakemassa evästä ja kotiovella olin tasan 20.30 ja samasta pisteestä olin lähtenyt tasan 12h aikaisemmin. Ihmekkäänkö, että oli hieman väsy. Mutta ehdottomasti kokemuksen arvoinen päivä. Ensi vuonna uudestaan! Tai no. Edes joku päivä vielä uudestaan!